– Tämä on sokki, kertakaikkinen sokki. Ellei peräti shokki, pui Äänekosken Sarjakuvaseuran puheenjohtaja Jyrki Salmijärvi tavaillessaan lauantaisen 30-vuotisjuhlakymmenottelun tuloslistaa.
– Miten on mahdollista, että tyystin tuntematon ensikertalainen pesee kokeneet tekijät kuten Marko-Aku Vuorisen, Teijo Piilosen, Ilpo Hanhisalon ja Petri Hämysen – alati kehittyvästä Reijo Askolinista puhumattakaan? En kertakaikkisesti ymmärrä!
Mutta näin vain kävi. 30 vuotta ÄSS:n kymmenotteluita ja yhtäkkiä, kuin kirkkaalta taivaalta, paikalle rientää nuori kokelas, joka lyö laudalta suuret ennakkosuosikit, rutinoituneet mestarismiehet.

Onnellinen Pakarinen hymyili tyytyväisenä hetki ennen avauslajin satasen maalia. Hymy hyytyi, kun entinen maajoukkuejuoksija kuuli tuloksen, joka painui ikävästi 13 sekunnin huonommalle puolelle.
Äänekosken Liikuntapuistossa kansaa kohahduttaneen miehen nimi on Ari Pakarinen. Joku saattaa muistaa nykyisin 47-vuotiaan miehen 90-luvulta, jolloin hän hallitsi Suomen pikajuoksumarkkinoita. Parhaimmillaan Mäntyharjun Urheilijoiden sprintteri pinkaisi satasen aikaan 10,42 ja 200 metriä aikaan 20,78.
ÄSS:n jäseniin kuuluva Pakarinen on vuosia vältellyt osallistumista tosi miesten koitoksiin, mutta juhlaottelun kunniaksi hän ilmoittautui seuran kotikaupungissa ensi kertaa pidettyyn kilpaan.
– Tämä oli minulle kunnia-asia. Äänekoski on ollut minulle aina rakas, läheinen kaupunki. Niin monet kerrat olen autoillut nelostietä Äänekosken läpi. Joskus olen pysähtynyt Hirvaskankaalle kahveellekin, Pakarinen tunnelmoi kyynel silmässään.
– Mutta eihän tämä voitto vielä ole kirkossa kuulutettu. Odotellaan vielä doping-testin tuloksia.
Jukka Poutiainen oli yksi niitä harvoja, jotka olisivat nykykunnossaan voineet Pakarisen haastaa. Toiveet karisivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun avauslajia sataa metriä oli juostu noin kymmenen metriä. Reisi revähti, mutta Poutiainen sinnitteli ottelun loppuun saakka.
– Katsotaan sitten kymmenen vuoden päästä, tokaisi viimeksi vuonna 2005 otellut Poutiainen.
Juhlakymmenotteluita on normaalisti järjestetty 30 vuoden välein. Jos tämä perinne jatkuu, ÄSS-urhot juhlivat seuraavan kerran vuonna 2045. Suurin osa kilpailijoista on silloin yli 80-vuotiaita.
Vuotuinen ottelu järjestetään aina Eläintarhan kentällä Helsingissä.
ÄSS kävi kymmenen lajin kuninkuuskilpailun läpi perinteiseen tapaan yhdessä päivässä. 11 urheilijalta meni kisaan aikaa seitsemän tuntia.
Ottelun järjestelyt kauniissa syyssäässä onnistuivat erinomaisesti yhteistyössä Äänekosken Urheilijoiden ja kaupungin kanssa. Vapaa-aikatoimenjohtaja Markku Auvinen jakoi lajivoittajille Äänekosken kaupungin tunnuksin varustettuja pilleriaskeja, jotka siivittivät urheilijat entistä kovempiin suorituksiin. Epäselväksi jäi, mikä oli pillereiden koostumus.
Tapahtuman suojelijana toimi Kimmo Kinnunen. Erehtymättömästä ja tinkimättömästä tulospalvelusta vastasi Vesa Tikander Suomen Urheilukirjastosta.
– Arvokasta ruutupaperia meni runsaasti. Mutta talkoohengessähän tässä toimitaan, Tikander tokaisi lakoniseen tyyliinsä saunaillan päätteeksi.
Äänekoskella puhutaan paljon Kinnusen keihäsperheestä, mutta turhan vähän Vuorisen keihäsperheestä. Jorma, Kimmo ja Jarkko Kinnunen ovat toki heittäneet kasisataista keppiä kohtuullisen kauas, mutta Liikuntapuistossa ÄSS:n fänijoukkoa kiihotti erityisen paljon Vuorisen veljesten tiukka kisa. Itse ottelussa pikkuveljensä Marko-Akun jalkoihin jäänyt Terho Vuorinen osoitti, ettei ole mikään sokerileipurin tuote. Kolmannen kierroksen yli 24 metrin raapaisu masensi nuoremman 21 metriin hyytyneen Vuorisen täysin.
Lopputulokset: 1) Ari Pakarinen 3099 (13,01 – 514 – 9,47 – 140 – 1.11,36 – dnf – 23,96 – 290 – 37,94 – 6.04,0), 2) Marko Vuorinen 2530, 3) Petri Hämynen 2357, 4) Ilpo Hanhisalo 2277, 5) Reijo Askolin 2167, 6) Teijo Piilonen 2153, 7) Ari Uusitalo 1602, 8) Tero Peltomaa 1554, 9) Terho Vuorinen 1298, 10) Timo Hämynen 1095, 11) Jukka Poutiainen 1025.