Vappu on työväen juhla. Se on kansallinen vapaapäivä, ja juhlia järjestetään ammattiyhdistysliikkeiden voimin. Juhlapuheissa puhutaan työstä ja työläisten oikeuksista. Miltä tuntuu työttömästä vappu? Hän ei todennäköisesti liiku työkavereiden kanssa porukassa. Foliopallo olla liian kallis ostettavaksi, kuohuviineistä ei ehkä kannata haaveilla, eikä vappubrunssi ravintolassa ole kovinkaan monelle vaihtoehto.
Mutta sima on, rusinoineen. On serpentiini ja aurinko. Ystävät ja perhe, lapset ja isovanhemmat ovat, siskot, veljet ja naapurin mukulat. On kevätsade ja mullan tuoksu, lupaus keväästä ja pitkästä kuumasta kesästä. Takana ovat pitkä talvi ja pimeät kuukaudet. Koirankakat ovat jo enimmäkseen hajonneet kevätsateissa, ja liiallinen kevään kirkkauskin alkaa helpottaa.
Vappumarssi kutsuu kaikkia, taustaan ja puolueeseen riippumatta mukaan – tai sitä katsomaan. Marssijoilla kyse on vertauskuvallisesta matkasta yhdessä, rinta rinnan kohti parempaa yhteiskuntaa. Marssimusiikki on silta historiaan: taisteluun ihmisoikeuksien, äänioikeuden, oman palkan hallinnan, kahdeksantuntisen työpäivän, viisipäiväisen viikon puolesta. Ihmisten tasa-arvon ja tasavertaisuuden puolesta kamppailu on ollut pitkää ja välillä raskasta. Sitä juhlistetaan vappuna.
Historia on läsnä myös muistomerkkien kautta. Puheiden pitämisessä on itselläni tänä vuonna tauko, mutta ei muistomerkeillä käynti. Tänä vuonna muistamme erityisesti sata vuotta sitten sisällissodassa ja sen jälkeen leireillä ja teloituksissa kuolleita ihmisiä, heidän perheitään ja sitä seurannutta pitkää hiljaisuutta. Nyt se hiljaisuus on ohi, ja Suomi ehkä voi näistä haavoistaan alkaa parantua. Vappumarssi aamuisten seppeleenlaskemisten jälkeen tulee olemaan täynnä muistoja ja tunnetta.
Kukaan ei kysy minulta vappuna olenko työtön, työssä, eläkkeellä tai opiskelija. Flaneeraus eli vappuväen joukossa kuljeskelu ohikulkijoita katsellen on erittäin sallittua, jopa suotavaa. Naamioituminenkin. Hupsuttelu myös. Joskus varpaat kutsuvat testaamaan keväistä maankamaraa, silmät siristämään aurinkoa ja järki ottamaan sateenvarjon ulos mennessä. Itsekin voi siis olla ristiriidassa itsensä kanssa. Vappunakin.
Meille työttömille vappu on hyvä päivä, sillä meidät on kutsuttu mukaan juhlaan kaikkien muiden suomalaisten kanssa. Se tapahtuu ihan vain olemalla olemassa sinä päivänä. Se on ajatus ja tunne, josta kannattaa olla tietoinen. Olla vahvasti elossa.
Vietetään vappua yhdessä!
Irma Hirsjärvi,
Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja
