Äänekosken kulttuuritoimen Heidi Kurtti tuo musiikin ilosanomaa ja kulttuurin tuomaa hyvinvointia kaupunkiin.
Yleisimmin ihmisen ensimmäinen toimiva aisti on kuuloaisti. Sikiöaikana kohdussa elimme rytmien, kohinoiden ja suhinoiden maailmassa, joita säestivät kohdun ulkopuoliset äänet. Omien vanhempiemme keskustelut, äitimme lempimusiikki. Aivorunkomme oppi yhdistämään tietyn äänimaailman tiettyyn hormoniyhdistelmään. Opimme vaistonvaraisesti tietämään, kuinka jokin äänimaailma sai äitimme rentoutumaan, toinen jännittymään.
Jo kohdussa aloimme myös hahmottelemaan äidinkielemme rakenteita. Sävelkorkeuksia, rytmejä. Meillä kaikilla oli hetken aikaa vielä syntymän jälkeenkin absoluuttinen sävelkorva. Osasimme erottaa puheesta pienimmätkin vivahteet. Ymmärsimme puheen tunnesisällön paljon ennen, kuin opimme ymmärtämään äänteiden ja äänneyhdistelmien tarkkoja merkityksiä.
Vauvoina nautimme loruista ja lauluista, jotka auttoivat meitä hahmottamaan kielen rakennetta. Laulut tallentuivat, ja tallentuvat, aivoissamme eri paikkaan kuin puhe. Syvälle limbiseen järjestelmään, muistisairauksien ulottumattomiin.
Tätä syvästi musikaalista lähtökohtaa vasten ei oikeastaan pitäisi hämmästyä niitä asioita, mitä olen esimerkiksi työssäni muistisairaiden kanssa nähnyt. Niitä hetkiä kun puhekykynsä menettänyt muistaa tutun lastenlaulun jokaisen sanan, tai niitä kun musiikki toimii ikään kuin avaimena muistisairauden lokeroihin suljettuihin muistoihin.
Musiikin harrastaminen kannattaa kaikissa elämänvaiheissa.
Esimerkiksi kuorolaulun harrastaminen auttaa ylläpitämään mielenterveystaitoja, kognitiivisia kykyjä ja sosiaalisia suhteita, se myös vaikuttaa fyysiseen terveyteen mm. immunoglobuliini A:n pitoisuuksien kautta. Laulaminen toimii siis tehokkaammin kuin vitamiinit – tuo vastustuskykyä ja samalla parantaa muutakin elämänlaatua.
Myös muut kulttuuriharrastukset ovat meille hyödyksi. Sananlaskutkin tietävät, että ihminen ei elä yksin leivästä ja että vierivä kivi ei sammaloidu. Tämä arkitieto on todennettu hiljattain myös tieteellisesti. Kulttuuriharrastukset yksinään lisäävät ihmisen elinikää noin kolmella vuodella. Harrastajien muita mahdollisesti terveellisemmät elämäntavat selittävät vain pienen osan tuloksesta, ja tutkimusten mukaan onkin kiistatonta, että kulttuuriharrastus voi olla eloonjäämisen syy jopa tehokkaammin kuin ns. terveellisten elämäntapojen noudattaminen.
Ei ole sattumaa, että 90 vuoden iän rajapyykin ylittävät ovat usein aktiivisia harrastajalaulajia, muusikoita, kuvataiteilijoita, näyttelijöitä, käsityötaitajia, yhdistysaktiiveja ja ”kylähulluja”.
Kulttuurin harrastaminen on syvästi inhimillistä toimintaa, joka pitää meidät elämässä ja yhteisössä kiinni. Toivotan kaikille kulttuurin täyteisiä vuosia!
Heidi Kurtti, kulttuuriavustaja, musiikkipedagogi, laulaja, lauluntekijä
