Ensimmäinen lapsi syntyy yleensä naispuolisen henkilön pitkähkön suostuttelun jälkeen ja saman henkilön mielestä toinen menee ”vähän niin kuin samalla vaivalla”. Kolmas syntyy niin, että ei ehdi tajuta mitään. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että auton takapenkki on täynnä porukkaa. Toki vähän erilaista porukkaa kuin entisaikaan, kartsalla pillurallia pyöritellessä. Sitä huomaa myös, että bändikavereiden kanssa baarissa pyöriminen vaihtuu salakavalasti vierailuihin erilaisissa puuhamaissa ym. ryöstöhinnoitelluissa perhehelveteissä, jossa palaa rahaa kuin tulipalossa. Myös Muumeja ja muita örkkejä tulee käytyä moikkaamassa kesäisin, tosi kalliita kavereita kaikki.
Ja kun on koettu synnytys, yövalvomiset (mitä aikakaan ei kultaa!) ym. niin lapsuuden päättää ja kruunaa se kaikkein pahin, eli murrosikä. Murrosikä on se vaihe jolloin vanhemmat tajuavat, että lapsen on korkea aika aloittaa oma elämä omassa huushollissaan. Ja sitten kun se murrosikä aikanaan päättyy ja jälkikasvusta tulee jälleen mukava, suhteellisen tasapainoinen ihminen, se alkaa itse puhua muutosta pois kotoa. Sitä sitten itku silmässä pakataan tavaroita porukalla ja murehditaan kuinka se pärjää omillaan, vaikka vielä äsken toivottiin, että muuttaisi ”helevetin” äkkiä omaa kämppään. Eipä silti hätää, jäähän niitä vielä muutama nurkkiin pyörimään. Hommaa riittää varmasti jatkossakin.
Näistä yleismaailmallisista pimeyden hetkistä huolimatta omalla kohdallani isyys on silti ollut mahtava juttu, kerta kaikkiaan aivan huippua! Vaikka välillä on ollut uusperheen ongelmia, eikä kahden kodin välinen surffailu ole ollut logistisesti tyttärille mitään kaikkein helpointa hommaa, on kaikesta silti selvitty kunnialla. Ne kaikki hienot hetket ovat korvanneet komeasti ne ”pimeimmät”.
Edessä olisi kuitenkin vielä vanhimman tyttären kanssa todella kova koettelemus, nimittäin ajokortin hankkiminen opetusluvilla. Kun kaksi valmiiksi huonohermoista ihmistä sullotaan samaan autoon ja toinen alkaa neuvomaan, miten autolla liikutaan sujuvasti liikenteen seassa, niin urakka ei voi olla helppo. Luvassa on ”itkupotku”-raivareita, kovaäänistä huutoa ja mökötykseen päättyviä ajokertoja. Ja tämä homma toistetaan sitten seuraavan kanssa uudestaan vajaan kahden vuoden päästä.
Varoitan jo etukäteen kaikkia kaupungilla liikkuvia.
Teppo Seppänen, isä
