7. joulukuuta 2013
Itsenäisyyttä on juhlittu eilen illalla ja nyt porisee neljä kiloa bataatteja hellalla. Huomenna on perinteiset joulumyyjäiset eli Naisten messut ja omalla marttayhdistyksellämme on pöytä siellä. Lupauduin tekemään bataattilaatikot. Ei hassumpaa hommaa! Eikä tullut turhaan suoritettua hygieniapassia, sillä martoissa sitä tarvitaan. Onneksi meitä on monta ja yksi tekee laatikkoja lantusta, toinen porkkanasta ja kolmas punajuuresta. Voin itse keskittyä ihan vain bataattiin. Oma juttumme on myös arpajaiset. Päätimme, että joka arpa voittaa ja koko syksyn olemme valmistaneet voittoja arpajaisiin. Minä virkkasin pannulappuja.
Liityin marttoihin viisi vuotta sitten, kun työtilanteeni oli sellainen, että minulla jäi sisareni mielestä ihan liikaa energiaa varastoon. Olen sinnitellyt mukana työn ohessa toiselta paikkakunnalta kaikki nämä vuodet, mutta tänä syksynä jäin oloneuvokseksi ihan kokopäiväisesti. Itse asiassa tämä on seitsemäs eläkepäiväni. Niinpä saan ja otankin erilaisia tehtäviä vastaan toisella mielellä kuin ennen. Enää ei ole kiire ja työn viemän energian voin suunnata itselleni kivoihin juttuihin.
Vuoden alussa suunnittelimme toimintaa. Silloin olin heti valmis ottamaan pikkujoulujärjestelyt kontalleni, koska tiesin tilanteeni loppuvuodesta. Niinpä yhtenä marraskuisena lauantaina heräsin aikaisin, pistin leivinuunin lämpiämään, alustin sämpylätaikinan ja järjestelin tupaa marttojen tulla. Isännän kanssa oli sovittu, että hän lämmittää sekä savu- että pihasaunan halukkaille saunojille. Sitten hän sai häipyä näkyvistä johonkin mukavaan paikkaan ellei halunnut liittyä yhdistykseemme. Naapurista sain pitkän pöydän omani kaveriksi, jotta meillä oli kaikilla hyvät istumapaikat. Tonttutaloni kaikkine tonttuineen oli valmiina portaiden alla valaistuna. Leivinuunissa valmistui kreikkalaista stifadoa hirvenlihasta. Kotikalja oli tehty jo pari päivää aikaisemmin. Jälkiruoaksi olin tehnyt mustaherukkatorttua kahvin kanssa. Menu oli yksinkertainen, kiitos Pirjon ammattimaisesta ohjauksesta, ja selvisin siitä ihan omin voimin. Lihat stifadoon saimme paikalliselta metsästysseuran jäseneltä, joka ei edes ottanut mitään hintaa kahden ja puolen kilon paistipalasta. Häntä täytyy muistaa ennen joulua lämpimillä sukilla.
Ensimmäinen kuljetus, innokkaimmat saunojat, saapuivat paikalle jo kahden maissa iltapäivällä. Heidät ohjattiin saunoihin. Kova puheenporina alkoi kuulua pihapiiristä, kun saunoja-martat vaihtoivat paikkaa savusaunasta pihasaunaan ja päinvastoin. Kanani taisivat olla hieman hämmentyneitä kanalassa, kun pihalla oli yhtäkkiä enemmän ääntä kuin tavallisesti. Saunomisen jälkeen kokoonnuimme kaikki tupaan katsomaan mannekiiniesitystä. Aiheena olivat hatut ja huivit. Niitä löytyi erään martan vintiltä ihan joka vuosikymmeneltä. Kun ruoka oli syöty, saimme joulupukinkin vieraaksemme. Tusinan verran marttoja lähti kotiin vatsa pullollaan hirvipaistia ja joulupukin tuoma paketti laukussaan. Sainpa samalla idean hirvenliharuokaan. Stifado oli niin hyvää ja ihanan jouluntuoksuista, että sitä voisin tehdä, kun omat lapset tulevat vierailulle.
Ajattelin, että koristelen koko talon jouluiseksi pikkujouluja varten aina ulkokransseja myöten. Aina eivät asiat kuitenkaan mene ihan niin kuin suunnittelee. Meillä kotona alkoi sopivasti joulun alla talon laajennusprojekti, joka sotki suunnitelmani. Kranssit jäivät tekemättä, mutta viime viikon marttaillan vietimme niitä tehden. Se alkaa jo olla perinne. Ilta kuluu mukavasti rupatellen, saamme Mervin opit kranssinsidontaan ja jokainen vie kotiinsa ainakin yhden kranssin. Mutta kiitos pikkujoulujen, olen saanut kerrankin kodin joulukoristeet ajoissa paikoilleen. Jouluvalojenkin kanssa menee aikaa ja hermot, jos niitä asettelee viime tingassa, kun on vielä paljon muutakin tekemistä. Tänä vuonna piti vaihtaa aikamoinen määrä palaneita ja huonosti toimivia valoja uusiin. Toinen syy, miksi uusia tuli ostettua, oli se, että nyt on markkinoilla uusia kivoja vähän energiaa kuluttavia LED-valoja. Ostinkin monta pakettia paristoilla ja ajastimilla toimivia.
Piparinpaisto tuo joulun tuoksun. Sen aloitin lastenlasten kanssa viime viikonloppuna. Minun tehtäväkseni jäi vain taikinan kauliminen ja paisto. Lapset olivat innokkaita ottamaan piparit erilaisilla muoteilla. Yritän keksiä jotain uutta joka joulu, jotta olisi yllätystä pipareissakin. Kun ensimmäinen lapsenlapsi oli pieni, hankin traktorinmuotoisen muotin. Sillä sai kivasti lahjat myös naapurin isännälle, joka aina auraa lumemme traktorillaan. Omistan myös kitaranmuotoisen muotin, jolla saan erityispiparit kitaraa soittavalle vävylleni. Nyt olen innostunut tikkaripipareista. Pipareihin pistetään vedessä liotettu grillitikku ennen paistamista ja ne koristellaan runsaasti. Niitä kokeilimme lastenlasten kanssa. Jostain pitäisi vielä löytää kana- tai kukkomuotteja, kun kanat ovat uusi harrastukseni. Joskus nuorempana tein pitkään naruun kaikille perheeseen kuuluville isot nimillä varustetut nimipiparit, mutta se traditio on jäänyt taakse.
Lahja-asia on meidän perheessä minun tehtäväni. Olen saanut siihen hyvät geenit vanhemmiltani, jotka olivat oikeita lahjaihmisiä. Ennen joulua on viritettävä jos jonkinlaista käsityötä. Viime yönäkin toista lapaani särki ja syy taisi olla liiallinen neulominen. Viime viikonloppuna syntyi nimittäin myssy jos toinenkin käsityömessuilta bongatuista langoista. Ahneus saa palkkansa! Marras-joulukuussa olen kuin tonttu, joka nuuskii ja kuulostelee, mitä kukin on vailla. Työhuoneen lahjatavarakaappiin sitten piilottelen niitä. Joskus on vaikeaa, kun en tahdo aattona muistaa ottaa kaikkia esille.
Kaiken touhun keskellä aikaa on varattava myös hengenravinnolle. Maria Lundin konsertti Hankasalmen kirkossa on merkattuna kalenteriin. Myös La Kala –oopperan joulukonsertti aatonaattona Sumiaisissa kuuluu ohjelmaan. Silloin voi hyvin mielin virittyä joulun tunnelmaan, koska lapsista kukaan ei ole tulossa joulunviettoon vielä aattona. Samalla voi hoitaa perinteisen joulun hautausmaakäynnin Äänekoskella.
Näiden jouluisten ajatusten aikana bataattilaatikot ovat paistuneet. Tuli kaksi uunillista, kun en omista kiertoilmauunia. Vielä ainesluettelo kansiin ja sitten ne ovat valmiita kellariin jäähtymään ja myytäviksi huomisiin myyjäisiin. Toivottavasti kaikki kymmenen laatikkoa tekevät kauppansa. Nämä ovat nykyajan uusia joulumakuja. Jouluperinteet uudistuvat, niin martatkin! Hyvää joulun aikaa kaikille lehden lukijoille ja ennen kaikkea malttia jouluvalmisteluissa!
IRJA TOURUNEN
Konneveden Uurapohja
Äänesalon Martat ry
