Deliver Us from Evil – Päästä meidät pahasta
Lajityyppi: Jännitys, kauhu
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja: Scott Derrickson
Pääosissa: Eric Bana, Edgar Ramirez, Olivia Munn, Sean Harris, Joel McHale
Ensi-ilta: 25.7.2014
Kesto: 1h 58 min
Ikäraja: 16
JAANA TANI: XX
Maailmassa on kahdenlaista pahaa. Ihmisten pahuus on toisinaan täysin käsittämätöntä, mutta sen systeemi pystyy jotenkin hallitsemaan. Lisäksi maailmassa on peruspahaa, sellaista selittämätöntä, joka saa voimansa jostakin suuremmasta pahasta.
Pahuuden ilmenemistä selitti Isä Mendoza (Edgar Ramirez) poliisikonstaapeli Sarchielle (Eric Bana) elokuvassa Deliver us From Evil. Amerikkalaisohjaaja Scott Derricksonin ohjaama kauhutrilleri perustuu synkeisiin tositarinoihin. Kolme amerikkalaista Irakissa sotiessaan kohtaa jotakin järkyttävää. Myöhemmin kotimaassaan heistä tulee pahuuden lähettiläitä. Sinun tehtäväsi on avata ovi ja päästää heidät sisään. Henkilökohtaisten kamppailujen ahdistama poliisi pääsee pahojen voimien jäljille. Taistelussa pimeyttä vastaan hänellä on kumppaninaan katolilainen pappi, joka manaa henkiä.
Maailmassa on paljon käsittämätöntä, paljon sellaista, jota emme ihmisjärjellä pysty selittämään. Pahuus asuu meissä jokaisessa, ja joka päivä käymme kamppailua siitä, annammeko sille vallan. Me voimme siis valita. Elokuvan riivatut ovat antaneet päätäntävallan jollekin suuremmalle voimalle – he vain tottelevat käskyjä.
Elokuvan teemat ovat varsin kiinnostavia. Hyvän ja pahan taistelu, ihmisen valinnat, kostonhalu, katolilaisuus, lapsuudenusko ja uskosta luopuminen. Kokonaisuus vain oli ehkä turhankin vauhdikas. Minä olisin pysähtynyt pohdiskelemaan. Ohjaaja valitsi kuitenkin vauhdin ja kauhuefektit. Minäkin säikähdin.
Jokaisen ihmisen kokemus pahasta on varmasti aito, enkä käy aliarvioimaan elokuvan taustalla olevia tositarinoita. Ehkä nuo tapahtumat voisi kuitenkin kuvata vähemmän kliseisin kauhun keinoin. Pahuutta on joka puolella, mutta miten me taistelemme sitä vastaan. Tähän peruskysymykseen olisi syytä pikimmiten vastata, sillä muutoin maailmamme on mennyttä. Tällainen aikuisten kummitusjuna -tyylinen elokuva on silkkaa viihdettä, ja minä kun olen ihan tosikko.
Yksi erityinen piirre elokuvasta löytyy, nimittäin The Doors -yhtyeen musiikki on vahvasti esillä elokuvassa. Ehkä se kuuluu alkuperäistarinaan, ehkä musiikki aikanaan vaikutti kuin pahuuden voimat konsanaan. Tai sitten yhteys on vain löyhä aasinsilta ovista, joita pahuudelle pitäisi avata.
Päähenkilön kannalta loppu oli onnellinen. Paha saa palkkansa, ja hyvyys voittaa. Katsojan katharsis on saavutettu, ja The Doors laulaa taustalla ”Break on Trough to the Other Side”. Deliver us from Evil – päästä meidät pahasta.
HANNU LÖNNROTH: XX
Newyorkilainen erikoisryhmän poliisi Ralph Sarchie (Eric Bana) näkee työssään pahoja asioita ja kulkee läpi yön Bronxissa, jossa sataa aina. Hänen perhe-elämänsä kärsii, koska vaimo ja tytär joutuvat olemaan kotona aina yksin. Hänellä on sisäinen ”tutka”, aavistus siitä, mitä tapauksia kannattaa tutkia. Mikään ei kuitenkaan valmista Sarchieta kohtaamaan selittämättömien hirmutekojen sarjaa, jonka takana näyttäisi olevan itsensä paholainen.
Tositapahtumiin (?) pohjaava yliluonnollinen poliisijännäri perustuu Manaajan aineksiin ja riivaukset ovat aina läsnä. Pelottavia ovat äkkinäiset ilmestykset ja hahmot jotka tulevat räiskien ja pamahdellen valkokankaalle. Sarchien keskustelut hyvän ja pahan olemuksesta manaajapapin (Edgar Ramírez) kanssa ovat hieman pitkästyttäviä. Lopun manauskohtaus on turhan pitkä ja ehkä myös tahattomasti koominen.
Elokuvassa on paljon Doors-yhtyeen musiikkia, ei kai se vaan ole alun perin peräisin itse Saatanasta?
MATTI PASANEN: XXX
Kauhujännäri, joka säikyttelee paikoitellen aika tehokkaastikin. Alussa juoneen johdattelu hivenen pitkissä kantimissa. Mutta muuten lajissaan ihan kohtalainen elokuva.
Loppurytinät ei sovi herkille katsojille, varsinkin jos uskot demoneihin!
KINOMIKKO / MARKO NYKÄNEN: XX
Harmittavasti tiettyjä kliseitä liikaa ja näin saa hieman typerän fiiliksen. Mahdollisuuksia elokuvalla olisi kyllä ollut parempaakin. Ei edes Doorsin musiikki pelasta, ehkä jopa hieman huvittaa. B-luokan kauhuleffaa piirun verran parempi.
