”Kun sanoma kerran välittyy, kun saa itkeä kaikki itkemättömät itkut omastakin lapsuudesta”, kirjoittaa Jaana Tani uutuusleffa-arviossaan. Siirappinen, mutta toimiva on Emma Thompsonin ja Tom Hanksin tähdittämä elämäkerrallinen Saving Mr. Banks.
Saving Mr. Banks
JAANA TANI: XXXX
Pilvenhattarat sinisellä taivaalla, ikuinen aurinko, tarinoita kertova ja rakastava isä. Liikaa viskiä, vaihtuvat työpaikat, elämästä väsynyt äiti. Isän sairastuminen ja kuoleminen liian varhain. Kannamme muistoja mukanamme. Lapsuuden muistoistaan loi P.L. Travers aikoinaan Maija Poppanen -lastenkirjansa.
Saving Mr. Banks on elämäkerrallinen draamaelokuva siitä, kuinka lopulta 20 vuoden jälkeen Walt Disney (Tom Hanks) saa elokuvaoikeudet P.L. Traversilta (Emma Thompson) Maija Poppaseen. Elokuvassa liikutaan 1960-luvun alun Lontoossa ja Hollywoodissa sekä 1900-luvun alun Australiassa.
Vaikka Tom Hanks Walt Disneyn roolissa on toki toinen päähenkilö, on tämä elokuva kuitenkin Emma Thompsonin varassa. Keski-ikäinen, hieman kuivakas ja sarkastinen brittilady aksenttinsa kanssa on lumoava. Vaikka elokuva kärjistää ja vastakohtaistaa, käyttää hyväksi stereotypioitamme, onnistuu se silti sykähdyttämään. On vapauttavaa naurahtaa tyypilliselle englantilaiselle tai periamerikkalaiselle tavalle toimia. On vapauttavaa liikuttua pienen tytön lapsuuden kokemuksista.
Kirjailijan lapsuustakaumat toimivat: nykyisyydelle löytyy selitys menneestä. Elämään mahtui surua ja häpeää mutta ennen kaikkea rakkautta. Isä (Colin Farrell) oli mielikuvituksen mestari viskihöyryistä huolimatta, ja kirjailijaa pikkutyttönä esittävä Annie Buckley välittää taitavasti lapsen suhdetta vanhempiinsa. Lapsi rakastaa ja ymmärtää, vaikka joutuukin välillä huolehtimaan ja häpeämään.
”Elämä on illuusiota”, vakuutti isä pienelle Ginty-tytölle. Illuusion luo myös elokuva Saving Mr. Banks. Ehkä jätettiin kertomatta, millainen mies Walt Disney oikeasti oli. Ehkä jätettiin kertomatta, että kirjailija P.L. Travers itki kiukun kyyneliä Maija Poppanen -elokuvan ensi-illassa. Tarina kuitenkin toimi, ohjaaja kertoi oleellisen. Ei tarvitse tuntea Maija Poppasta. Voi keskittyä tuntemaan, mitä eletty lapsuus meissä synnyttää. Voi tuntea yleisinhimillistä luopumisen tuskaa, kun kirjailija ei halua antaa rakasta hahmoaan toisten muokattavaksi.
Ehkä elokuvassa on ripaus periamerikkalaista siirappia, ehkä onnellisen lopun saavuttaminen onnistuu tyypillisen disneymäisesti. Mitä siitä, kun sanoma kerran välittyy, kun saa itkeä kaikki itkemättömät itkut omastakin lapsuudesta.
Tarina onnistui koskettamaan. Kannamme muistoja mukanamme, mutta jossain vaiheessa on osattava päästää irti menneestä ja alettava elää tätä hetkeä. Kertakaikkisen lumoava elokuva.
MATTI PASANEN: XXX
Elokuva on oikeastaan aika mielenkiintoinen draamakomedia Maija Poppaseen liittyvästä tarinasta. Walt Disneystä on tehty elokuvassa ehkäpä liiankin siloiteltu ja rento heppu.
Elokuva oli mielestäni hiukan turhan pitkäksi venytetty, lyhyempänä olisi toiminut ehkä paremmin vielä. Omalla tavallaan ihan liikuttavakin tarina.
KINOMIKKO / MARKO: XXXX
Vau… en varsinaisesti suurempia draamojen ystäviä ole, mutta jos ne ovat tätä tasoa, ei voi kuin ihailla!
Näyttelijät ja varsinkin itse tarina toimii. Omaelämäkerraksikin sanottu elokuva loistavasta kirjailijasta ja suhteesta itse Walt Disneyhin. Elokuvan tunnekirjo on pysäyttävää ja pitkäksi elokuvaksi kantaa komeasti loppuun saakka.
Vinkki: Lopputekstien aikana kuultavissa aito äänite kirjailijan ja muun ryhmän kädenväännöstä Maija Poppasen elokuvaksi synnystä.
