Saarijärven Teatteri Lumperossa pääsee näkemään tänä kesänä harvinaislaatuista kesäteatteria. Kyseessä ei ole mikään leppoisa farssi tai romanttinen hölynpölötys.
Lumperon harrastelijateatteri on uppoutunut kovemman tarinan äärelle. Sisko Istanmäen romaaniin perustuva näytelmä on tarina Kaisusta. Kaisu on pitkä ja paksu, eikä kukaan ole antanut hänen sitä ikinä unohtaa. Iän ikuinen kiusa on tehnyt Kaisusta myös temperamenttisen, jopa vihaisen.
Eikä ole Kaisun elo muutenkaan sieltä kultaisimmasta päästä. Kuolema ja pettymykset hipovat ohi ja välillä osuvat niin, että isokin muuri murtuu.
Lumperossa Kaisun roolin vetää Annina Isrikki. Iskirikin kynsissä Kaisusta on tullut kova, mutta sopivassa suhteessa haavoittuvainen, ei ehkä mikään mannekiini, mutta kaunis, omalaatuinen, muttei omituinen. Iskirikin Kaisu on oikea nainen, jolla on oikea elämä. Siksi Kaisun taipale korventaa, pistää, ihastuttaa ja kammoksuttaa katsojaa. Isrikki ei anna vaihtoehtoja.
Isrikin aisaparina toimii Helge Nylander. Nylanderin Erni on Kaisun vastaparina pikkuinen rääpäle. Herkkä, eikä nyt niin miehekäskään ehkä. Nämä kaksi outolintua löytävät toisensa ja oppivat nojaamaan toisiinsa. Nylander ei vie Erniä komedialliseksi pikkutirriäiseksi asti, vaan pitää tiukasti kiinni miehisyyden rippeistä., jääden valitettavasti välillä ikävästi Isrikin jalkoihin.
Ernin äiti Ellida omaa karmaisen käkätyksen, josta Kaisu ei kovin välitä. (Kuva: Petro Salminen)
Lavan valtaavat hetkittäin Viivi ja Ellida. Ernin sisar ja äiti. Kaksi hirveintä harakkaa, jonka vertaisia joutuu hakemaan pitkältä matkalta. Viivin naiivi itsekkyys ja Ellidan maaninen noidannauru riipivät mieltä ja korvia. Voiko tuollaisia ollakaan. Karoliina Hänninen Viivinä ja äänekoskelainen Leena Hyttinen Ellidana ovat niin painajaismaista kamaa, että välillä katsojan tekee mieli tempaista mokomia kivellä päin näköä.
Mahtavan roolityön tekee myös Ansa Kauppinen. Vaikka voisi kuvitella, että vaatimattoman viiden roolin vetämisessä alkaisi tinkiä jo laadusta, ei niin kuitenkaan ole. Opettajan rouva Anna, limainen lihamestari ja suloinen Elise valloittavat ja saavat huomioon kiinnittymään itseensä joka kerta. Opettajan rouvan hahmossaan Kauppinen nyhtää yleisöstä irti ehkä koko näytelmän äänekkäimmän ja vilpittömimmän reaktion. Voi apua.
Ja reaktioita tässä näytelmässä riittää. Katsomossa siis. Vaikka tarina oli toimittajalle jo tuttu, ja käänteitä osasi odottaa, niin silti jokainen kamaluus iski kuin veitsi kylkiluiden väliin. Välillä sai kikattaa, huudahtaa ”aaw!” tai itkeä tirauttaa. Kiitos huikean näyttelijäntyön.
Ei ole olemassa pieniä rooleja, ainoastaan pieniä näytelijöitä. Tämä tulee todistetuksi myös Lumperossa. Äänekoskelainen, ÄKSän toimituksessakin vilahtanut, Laura Lilienkampf tekee kolme roolia, joista jokainen viipyy lavalla vain hetken. Pärinäpoika Jukka on sen mallin koijari, että kyllä pitää katsomossa hieman tärähtää, kun Jukka pistää tuulemaan. Mitä saisikaan tämä näyttelijä aikaan jos rooleissa oli enemmän lihaa luiden ympärillä?
Laura Lilienkampf on päräyttävä pärinäpoika. Taustajoukoissa toinen pärinäpoika Ansa Kauppinen. (Kuva: Petro Salminen)
Yksi hurmaavimmista hahmoista on kyläläinen herra, joka juo, polttaa ja turisee hamaan loppuun asti yhden siitosorin tarinaa. Jokainen meistä on tavannut tällaisen elämäniloisen, mutta ehkä hieman höynähtäneen papparaisen. Eikä tämä Matti Hiekkavirran esittämä Mäensyrjän isäntä jää yhdenkään reaalielämän papan varjoon.
Ruutinojan kylän ja Kaisun tarina on vahva. Kirsi Sulosen ohjauksessa vahva tarina ei kuitenkaan puuroudu ja mene tunkkaiseksi. Kirsi Sulosen ohjaustyyli ja ammattitaito on tuttu myös Äänekosken Teatterista, jossa Sulonen ohjasi viimeksi näytelmän Teillä ei ollut nimiä.
Sulonen on henkilöohjaaja, joka osaa käyttää musiikkia hyödykseen upealla tavalla. Liian paksu perhoseksi onkin saanut jälleen aikamoisen annoksen Sulosen musiikillista visiota. Musiikkia on kahdenlaista, on poppia, joka keventää siirtymiä ja siivittää tarinaa eteenpäin. Ja sitten on se musiikki, joka oikein kylmää sisältä, kun se oikein osuu. Henkilöohjauksesta ei voi kuin nostaa fiktiivistä hattua: hahmoilla on ihania maneereja, replat on viilattu merkilleen, katseet ja tunne leiskuvat pitkin näyttämöä. Joitakin hahmoja olisi voinut viedä ehkä jopa pidemmälle.
Peruskesäteatteriilottelua ei Lumperosta tänä vuonna saa. Se on selvää. Monille välillä liiankin tummaksi äityvä Liian paksu perhoseksi voi olla liikaa. Rehellisesti ottaen, kyllä kylmäsi välillä toimittajaakin.
Mutta jos rosoinen realismi ei pelota, niin kannattaa suunnata Lumperoon.
Kyllä sitä hymyäkin vähän. (Kuva: Petro Salminen)
Liian paksu perhoseksi Teatteri Lumperossa
Lumperontie 8, Saarijärvi
Liput 10e/15e/17e
to 16.7.2015 klo. 19:00
su 19.7.2015 klo. 14:00
ti 21.7.2015 klo. 19:00
ti 28.7.2015 klo. 19:00
to 30.7.2015 klo. 19:00
pe 31.7.2015 klo. 19:00
Saarijärvellä osataan, on aina osattu.