Äänekoskelaissyntyinen dekkaristi Pasi Lönn johdatteli alakoululaisia kirjailijan maailmaan.
Sumiaisten koulun vitos- ja kutosluokkalaiset saivat tiistaina 3. marraskuuta luokkaansa kirjailijavieraan. Äänekoskelaissyntyinen dekkaristi Pasi Lönn viihdytti nuoria vajaan tunnin kertomalla kirjoistaan ja kirjoittamisen maailmasta.
Lönn on julkaissut jo yhteensä neljä nuorten kirjaa, joista viimeisin Aavetanssi sijoittuu tuttuihin sumialaisiin maisemiin.
– Kyllä tämä on tosi tuttua seutua. Meillä on mökki Matilanvirralla. Siellä minä vietän kaikki kesät ja käyn veneellä lukemassa lehdet tuossa kirjastolla, Lönn kertoo.
Kirjailijan mieleen pääsi kurkistamaan kun Lönn kertoi kirjoitusinnon heränneen jo alakouluiässä.
– Muistan kun opettaja luki ääneen mun aineita. Se tunne, että muut kuulee minun kirjoittaman tarinan on jäänyt mieleen paremmin kun mitkään urheilukisat.
MIEHEN KIRJAINNOSTUS syveni yläasteella, kun rasavilli mopopoika pyrki lämmittelemään Äänekosken kirjastolle. Lönnin mukaan tuohon aikaan kirjastossa sai oleskella vain, jos lainasi kirjan.
– Niin me sitten lainattiin. Ja pikkuhiljaa mä opin lukemaan. Siis sillä lailla lukemaan, että ymmärsin, että kirjoista voi saada irti tosi hienoja juttuja, Lönn muistaa.
Lukion ja armeijan kautta Lönnin tie kulki poliisikouluun. Poliisitarinoita nykyään kirjojen sivuille tallentava mies ammentaa kirjoihinsa paljon myös itsestään.
– Kyllä mielikuvituksen jalat on aina kirjoittajan päässä ja niissä omissa kokemuksissa. Aina on tarinoissa ripaus minua, vaikken tositapahtumista kerrokaan.
Lönn kertoi myös mutkikkaasta tiestään kohti kirjailijan uraa: ensiromaanin hylätty käsikirjoitus, luovan kirjoittamisen kurssi, hävitty kirjoituskilpailu ja lopulta puistattava puhelu kustannusyhtiöstä.
– Mulla menee nytkin kylmät väreet kun ajattelen sitä puhelua. Olin juuri laittamassa tiskejä koneeseen kun puhelin soi. Kustannusyhtiö Tammi kysyi, että olenko kenellekään lähettänyt julkaistavaksi Hyppy Syvyyteen kirjaa, jolla osallistuin kirjoituskilpailuun. Kun mä suljin sen puhelimen en muistanut enää yhtään mitä siinä puhuttiin. Soitin takaisin ja ne sanoi, että ne haluaa julkaista sen kirjan, Lönn muistelee käännekohtaa.
PUOLENTOISTA VUODEN työn jälkeen ensiromaani laskeutui kirjastoihin ja kirjakauppojen hyllylle. Sen jälkeen kirjoja on ilmestynyt jo neljä nuortenkirjaa ja kaksi aikuisten kirjaa. Nuortenkirjoissa tarinat juurtuvat Äänekoskelle.
– Rikospoliisi Veijo Muusi asuu Äänekosken urheilukentän vieressä. Aina kun ajan siitä ohi, mietin että tuolla se asuun. Ikään kuin se olisi totta. Ja onhan se totta, kun minä olen sen tänne kirjaan kirjoittanut.
Opettajan mukaan oppilaiden kanssa oli käyty keskustelua kirjoittamisesta. Oppilaat olivat kuulemma sanoneet arvostavansa kirjailijassa sitä, että se keksii aiheita jatkuvasti.
– Ei sen aiheen tarvitse olla mikään ihmeellinen. Sä voit kirjottaa vaikka siitä, että hukkaat kännykän ja löydät sen nuotiopaikalta jossa on käynyt jotain. Aihe voi olla mitä vaan. Ja ainahan sitä alkuperäistä voi sitten muokata ja pyöritellä.
KUN KIRJAILIJA istuu kirjoittamaan, ei kaikki ole hänellekään ihan selvää alusta asti.
– En minä itsekään tiennyt mitä ensimmäisestä kirjasta tulee, kun aloin kirjoittamaan. Murhaajakin selvisi minulle vasta kirjan puolivälissä, Lönn naurahtaa.
Lönn kehaisee myös kirjojen maailmaa itsessään. Elokuvassa keinu on aina se keinu, jonka ohjaaja on kuvattavaksi valinnut. Toisin on kirjassa.
– Sulle se voi olla toi koulun keinu ja toiselle mummolan rengaskeinu. Jos te luette kirjaa niin siitä tulee 25 erilaista kuvaa ja tarinaa. Kirjaa lukiessa tarina muotoutuu lukijan päässä.
Oppilaat kuuntelivat Lönniä kiinnostuneena ja rauhallisina. Lönn jakoikin myös odottamattomia, mutta käytännöllisiä neuvoja kirjoittamisesta.
– Eikä pidä ajatella liikaa kun kirjoittaa. Mäkin teen hirveästi kirjoitusvirheitä ensin, mutta jälkeenpäin sitten korjaan ne, Lönn kannustaa.
Lönn vieraili Sumiaisten koululla läänintaiteilija Vesa Lahden kanssa, joka toteuttaa kirjailijavierailuja Äänekoskelle yhteistyössä Äänekosken kirjaston kanssa.
