Siitä on lähes tasan puoli vuosisataa, kun Telakkakadun koulun vielä maalille tuoksuvassa juhlasalissa lakitettiin ensimmäiset ylioppilaat. Nämä samat nuoret olivat viimeiset Suolahden yhteiskoulun, eli Kukkulan, abit.
SUOLAHDEN Wanhalla Asemalla järjestetty tapaaminen oli muistoja tulvillaan. Keväällä 1968 seitsemästätoista lakitetusta paikalle pääsi 13, ja heistä lähes puolet asuu yhä Suolahdessa!
– Muutto Kukkulalta Telakalle sujui muuttokulkueena, heti hiihtoloman jälkeen. Muistan, että aurinko paistoi, Risto Eronen sanoo.
– Minun muistikuvani mukaan silloin satoi räntää, muistelee taas Jukka Kovanen.
Oli keli mikä oli, niin muutto uuteen, uutuutta hohtavaan kouluun oli valtavan iso juttu.
– Vaikka toisaalta jäi haikea olo, kun Kukkula oli niin kodikas, Pirjo Saikkonen, os. Liekkinen huokaa.
REHTORINA toiminut Veli-Matti Pitkänen saa kiitosta vielä vuosikymmentenkin jälkeen.
– Hän oli jämäkkä ja mukava luokanvalvoja.
Matemaattisten aineiden opettajaksi Jokelan kouluun päätynyt Jukka Kovanen haikaili Telakan henkeä Jokelassa.
– Kun paikka tuli auki, hain sitä empimättä. Tein paluun Telakalle vuonna 1982 ja jäin eläkkeelle sieltä vuonna 2005. Ensimmäisen vuoden jälkeen aloin opettaa tietotekniikkaa. Tykkäsin Telakan hengestä ja mukavasta työyhteisöstä, Kovanen sanoo ja laskee, kuinka monta häntä opettanutta tuli työkaveriksi.
– Ainakin kuusi.
PÄIVÄ jatkui mukavissa merkeissä. Asemalta lähdettiin Kukkulan raunioille, sieltä Telakkakadun koululle ja Hotelli Keiteleeseen syömään. Tutut paikat olivat täynnä muistoja ja nostalgiaa. Yhteiskoulun aikaan rakastuneet, nykyään Porvoossa asuva aviopari Leena, os. Tuovinen ja Seppo Lipponen harmittelevat yhtä asiaa.
– Kun ajaa Nelostietä kohti kotiseutua, näyttää että Suolahti on hävinnyt tienvarsikylteistä kokonaan, Lipposet harmittelevat.