Nukkekodin rakentaminen vei menessään suolahtelaiset Soili Hautamäen ja Jarmo Norosen.
– Pitkälle toistakymmentä näitä on tullut nyt yhdessä värkättyä ja lisää on luvassa. On tämä nukkekotiharrastus sen verran mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa, naurahtaa suolahtelainen Soili Hautamäki. Hän esittelee toinen toistaan näyttävämpiä pikku koteja ja laajemminkin kokonaisen kylän elämästä kertovia minimaailmoita.
Hautamäki on vaatettanut asukkaat ja huolehtinut muutenkin tekstiilipuolesta. Puoliso Jarmo Noronen on näprännyt puusta huonekaluja, rakennuksia, rakennelmia ja muutakin rekvisiittaa. Yhteinen harrastus on koukuttanut eläkeläispariskuntaa jo neljän vuoden ajan ja lisää on luvassa.
– Tavallista elämää ja sen erilaisia puitteita on esillä baarista pajaan ja kodeista kouluun, saunamökkiin sekä kauppapuotiin. Meille on syntynyt tähän harrastukseen semmoinen elämänmyönteinen ja ihmisläheinen ote, Noronen pohdiskelee myhäillen ja kertoo, että moniin töihin on haettu mallia tutuista, mutta jo historian havinaan siirtyneistä paikoista.
– Tuo paja ahjoineen, sorveineen, tahkoineen, pylväsporineen ja muine laitteineen on saanut mallia muistikuvistani takavuosien pajoista ja verstaista.
Minimaaliset yksityiskohdat yllättävät koteihin kurkistelijan. Jopa kattaukset ruokineen on tehty aitoon malliin.
– Tuli hankittua pienoissorvi, jolla nuo juhlapöydän viinilasitkin pystyi sitten itse tekemään, Noronen kertoo.
Soili Hautamäki rakensi ensimmäisen nukkekotinsa kansalaisopiston kurssilla neljä vuotta sitten ja kotona harrastus sai lisää vauhtia, kun puoliso Jarmo Noronen innostui mukaan näpräämään huonekaluja.
Ensin nukkekodit lumosivat Hautamäen.
– Lapsena minulla ei ollut nukkekotia ja jotenkin olen sellaisesta aina ja vielä aikuisenakin haaveillut. Kun kansalaisopistossa oli vuosikymmenen vaihteessa tarjolla nukkekodin rakentamiskurssi, se tärppäsi heti. Menin ilman muuta mukaan.
Hautamäki kertoo, että elämänkumppani auttoi ja opasti ensimmäisen talon tekemisessä ja innostui sitten itsekin.
– Olihan se meille molemmille hiukan haastavaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta on monesti edetty, mutta hauskaa on piisannut, pariskunta vakuuttaa yhteen ääneen.
He toteavat touhuavansa rennolla otteella ja takaiskut käännetään voitoksi.
– Kun tuon ison talon ensimmäiset ikkunat puitteineen menivät hieman pieleen, tehtiin niistä puutarhapaviljonki, Noronen kuittaa.
– Jotenkin kivasti tässä pääsee toteuttamaan luovuuttaan ja hyödyntämään kädentaitojaan, Hautamäki luonnehtii.
Taidot myös kehittyneet. Norosen puusta näpräämä ja jyrsimä pappatunturi on jo melkoinen taidonnäyte.
No aikaakin siinä kyllä meni, mutta aika hieno siitä sitten tuli, vaikka itse sanonkin, mies myhäilee ja täsmentää, että vieläpä tämmöisillä isoilla kourilla.
Perinteistä nukkekotiteemaa ja naisten maailmaa esittelee ompelu- ja työhuone.
Yksi kalustuksen hienouksista on myös ihan oikeanoloisesti toimivat kangaspuut.
Hautamäki kertoo, että harrastus tarjoaa myös löytämisen ja oivalluksen iloa ja on kehittänyt uutta asennetta roskiin ja muuhun tilpehööriin.
– Rompe on saanut uuden ulottuvuuden, kun miettii ennen roskikseen heittoa, että mitähän tuostakin voisi näprätä. Kirpputoreillakin tulee kierreltyä löytöjen perässä nukkekodit mielessä. Varusteita ja tavaroita on ostettu myös jonkin verran netistä sekä alan messuilta. Harrastajille on omat sivunsa, hän valistaa.
Suunnittelu ja ideointi ovat oleellinen osa harrastusta ja mukavalla tavalla jatkuvasti hieman vireillä. Ideoita ja oivalluksia saattaa putkahtaa esille, kesken arkisten touhujen ja vaikka kauppareissulla.
Noronen toteaa, että vielä ei olla lähdetty tekemään tarkkoja pienoismalleja joistakin tietyistä kohteista, vaan rakenneltu rennosti ja luovalla otteella omien muistikuvien ja innoituksen varassa. Kauneus on katsojan silmissä!
– Mittakaavatkin ovat meillä vähän sinne päin. Pienoismalli vaatisi tarkan mitoituksen. Ehkäpä, kun taidot vielä kehittyvät, voisi kokeilla rakentaa ja varustaa jotakin paikallista kohdetta. Mieleen nousee vaikkapa Kirppulan rakennus ympäristöineen ja elämänmenoineen, Noronen pohdiskelee.
Hautamäki arvelee, että nykyisellä jouhealla mallilla harrastus rentouttaa ja on hyvää ajankulua ja hermolepoa. Ei tule vapaa-ajan ongelmia ja aikaahan eläkeläisillä on.
– Talvella, kun on pimeää ja kylmää, niin mikäs sen mukavampaa kuin paneutua uuteen kohteeseen. Kummasti se virkistää ja valaisee mieltä, kun välillä välähtää ja sitten pannaan toimeksi. Kesällä on sitten paljon muutakin puuhaa, taitajat tilittävät.
Nukkemaailma viehättää myös lapsia ja lastenlapsia. Harrastus on havaittu hienoksi ja etenkin seitsenvuotias tyttären pojantytär käy mielellään leikkimässä ainutlaatuisessa nukkekylässä.
– Vaan on sitä minulla sentään muutakin tekemistä vuoden mittaan Soili Hautamäki selvittää ja kertoo iloisena, että vuosittain syntyy kolmisenkymmentä villasukkaparia pukinkonttiin tai muuten vaan lahjaksi.
Vanhan ajan paja varusteineen ja edessä seisova Pappatunturi ovat yksityiskohtineen kaikkineen hieno silmänilo ja taitava kokonaisuus.
Pienoissorvilla syntyy isoillakin kourilla nukkekodin pöydälle minimaalinen viinilasi. Jarmo Noronen ei halunnut itseään kuvaan, mutta antoi kuitenkin kätensä taustalle mittakaavaksi.
