Keskiviikko toi tiedon Metsä Fibren kaavailemasta miljardi-investoinnista. Jos kaikki sujuu kaavailuiden mukaan, uusi tuotantolaitos käynnistyy Äänekosken tehdasintegraatissa vuonna 2017.
Päätös biotuotetehtaan rakentamisesta tehdään keväällä 2015 eli vuoden päästä. Siihen saakka ilmassa leijuu kysymyksiä – ja toki vielä sen jälkeenkin.
Kysymys: Mikä on tärkein asia, jotta investointi toteutuu?
Vastaus: Kiinan talous – ja siihen liittyen tietysti myös Aasian ja koko maailmantalous. Hankkeen kannattavuus on laskettu ennusteille, jonka mukaan tehtaan päätuotteen, havusellun kysyntä kasvaa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että Kiinalla menee hyvin.
Mutta – kuten tiedämme – maailmantalous on yhä varsin herkässä vaiheessa. Kuten myös talouteen vaikuttava kansainvälinen poliittinen tilanne Ukrainasta alkaen.
Metsä Fibressä riskiä pidetään pienenä. Toimitusjohtaja Ilkka Hämälän sanoin: ”Vaikka maailma sattuisi vuoden päästä vähän värähtämään, se ei vie perusfundamentteja pois.”
Ja: ”Täysin riskitöntä aikaa ei olekaan”.
Voiko projekti kaatua esimerkiksi ympäristökysymyksiin?
No, ei kai. Vuonna 1985 käynnistetty nykyinen sellutehdas on puhdistanut teollisuuden maineen – ja samalla Kuhnamon. On helppo uskoa, että nykyosaamisella ongelmia ei jatkossakaan tule, vaikka tuotanto kasvaisikin.
Entä muut tehtaan ulkopuoliset kysymykset kuten liikenne?
No problem. Metsä Fibren ulostulo oli loistavasti ajoitettu. Nelostie on hiljan määritelty EU-tasollakin maan tärkeimmäksi väyläksi, ja sattuupa tuore liikenneministerikin olemaan Keski-Suomesta.
Perjantaina onkin luvassa lisää positiivista uutista juuri nelostien osalta.
Kotakennääntiellä rekkaralli käy hurjaksi, mikä ei tietenkään ole mukavaa. Vaarallistakin se voi olla. Etenkin kun tietää, että aika harva rekkakuski pitää nopeusmittarin viisarin alle neljässäkympissä, ainakaan alamäessä.
Toki moni rekka kulkee 0 km/t jumiin jäätyään. Ja S-marketin liikenneympyrä voi olla mielenkiintoinen pullonkaula.
Onneksi tehdasta varten rakennettaisiin uusi silta, minkä ansiosta rekat eivät kulkisi enää Viiskulman valoihin ja siitä Suolahteen päin. Pitäisikös se siltaremppa muuten nyt perua?
Mikä ihme muuten on tuo biotuotetehdas?
Käytännössä kyseessä on päivitetty versio sellutehtaasta. Tähän muutama taikasana: teknologia, resurssitehokkuus, biotalous, uusiutuva energia, joustavat markkinat jne., joiden perusteella vanhanaikaiseksi koettu ja ehkä imagoltaan vaurioitunut sellu-sana laitettiin piiloon.
Äänekoskella ymmärretään sellun päälle, mutta mitä ihmettä ovat nämä uudet biotuotteet, joita tavoitellaan?
Niinpä. Kun kysyy, niin aika vaikeasti ymmärrettäväksi vastaus jää. Bioenergiaa ainakin (öljyjä, kaasuja), ja kemikaaleja kuten vaikkapa biomuovin raaka-aineita ja lannoitteita.
Metsä Fibre kaavailee itse ainakin ligniinijalosteiden valmistamista. Sellunkeitossa on kyse siitä, että puukuituja sitovasta ligniinistä päästäisiin eroon. Mutta tätä jämämateriaaliakin voi hyödyntää muun muassa vanilliinin ja ksylitolin valmistamisessa. Tai sitten ligniinistä valmistettavasta raaka-aineesta voi muovailla esineitä muovin tavoin.
Valintataloon tuskin silti tulee ihan lähivuosina erillistä hyllyä virran takaa tuotaville biotuotteille. Tai voihan sinne laittaa ksylitolipurkat!
Kun vanha tehdas saadaan purettua, tilaa tulee juuri biotuotteisiin satsaaville pk-yrityksille. Kysyntää riittänee?
No, ei. Ainakaan vielä. Mitään varmaa ei ole tiedossa. Eli kyse on vielä vain toiveajattelusta.
Toiveajattelu perustuu ajatukseen siitä, että kyseessä on satsaus tulevaisuuteen. Tähän kohtaan taas noita bio-tyyppisiä taikasanoja (kuten pari vuotta sitten vöyhkätty biodiesel).
Mutta luottakaamme viisaampiimme! Tehdas poikii uutta, luovaa yritystoimintaa ja tehdasalueelle syntyy kymmenittäin tai jopa sadoittain uusia kiinteitä työpaikkoja.
Kuten Hämälä ÄKSälle vastasi: ”Minua ja johtaja Merikalliota ei tunneta valtakunnan johtavina haihattelijoina”
Okay, it´s cleantech-time!
Huippumodernissa tehtaassa tarvitaan tietysti huippumoderneja työntekijöitä. Eli vanhat jäärät pihalle ja uutta verta tilalle?
Ei, lupaa Hämälä. Nykyinen henkilöstö on jo tiukalle puristettu, ja sen ammattitaidostakin on pidetty kiinni. Eikä kokemuskaan ole pahe, kun uutta tuotantoa käynnistetään.
Investoinnin lasketaan tuovan 6000 miestyövuotta kahdessa vuodessa. Saako siis 3000 äänekoskelaista raksahommia kahdeksi vuodeksi?
Ei tod. Varsinaisen rakennustyön osuus on vain 25 prosenttia eli 1500 miestyövuotta. 60 prosenttia investoinnista liittyy tehtaan vaatimiin koneisiin ja laitteisiin. Kukapa tekisi sellukattilan ettei tarvi Äänekosken ulkopuolelta tilata?
Uuden sillan ja raidepätkien tekoon menee viisi prosenttia budjetista. Loput kymmenen prossaa menee sitten koulutukseen ynnä muuhun.
Metsä Fibre haluaa tietysti olla kustannustehokas eli kilpailuttaa myös työn. Siinä onkin äänekoskelaisilla raksamiehillä kilpailtavaa, kun vastaan tulee poikia Puolasta.
Hämälä: ”Hurskas toiveemme on, että pystyisimme rakentamaan tehtaan hyvin pitkälle suomalaisen työn avulla.”
Nähtäväksi jää, miten toiveen käy.
Tyhjästäkö tämä tehdasidea syntyi?
Ensin oli tietysti se Vapon kanssa kaavailtu biodiesel-hanke. Mutta kun se todettiin epäkelvoksi (eikä se olisi edes Äänekoskelle tullutkaan), päätettiin Metsä Fibressä jatkaa suunnitelmia itse.
Aktiivinen vaihe on Hämälän mukaan kestänyt noin puolitoista vuotta. Tuotantojohtaja Timo Merikallion vetämänä projektia on vedetty tiiviillä työryhmällä vuoden verran.
Ja julki tultiin nyt siksi, että YVA-selvtykset saadaan tehtyä ajoissa ennen rakentamispäätöstä.
No, tuleeko se tehdas vai ei?
Tähän ÄKS ei osaa antaa varmaa vastausta. Sovitaan, että tulee…
Niin, katsotaanko sitten ensi keväänä, kun on ne jenit eurot kurssit tuet ruplat ja sukat aamulla väärässä jalassa, ei varmaankaan kannata sitä siltaa vielä alkaa rakentelemaan jos vanhat merkit paikkansa pitåä 😉 Milloinhan hehkuttelijat osaisivat pitää suunsa kiinni siihen saakka kunnes ollaan varmoja asioista, nyt on kaikki taas siinä uskossa että kaikki on jo 100% varmaa. Toivotaan ettei jää puheiksi taas tämä…