Leif Lindeman on vaikuttava mies tanssilavojen ulkopuolellakin.
Leif Lindeman vetää katsomot täyteen lähes jokaisella Äänekosken keikallaan ja miestä moikkaillaan ahkerasti kauppojen jonoissa. Tuoreessa muistissa on, kuinka ”meidän Leifiltä” ryöstettiin tangokuninkaan titteli, ja mies joutui tyytymään prinssin rooliin kahdesti peräkkäin. Monelta tuntuu silti unohtuvan, että samettisen äänensä lisäksi, mies tunnettiin jossain välissä myös kaupunginvaltuutettuna.
LEIF VALITTIIN Äänekosken kaupunginvaltuustoon vuonna 2008. Kristillisdemokraatteja edustaneelle miehelle annettiin yhteensä 97 ääntä.
– Politiikka on aina kiinnostanut. Ajattelin, että minulla voisi olla silläkin saralla annettavaa, vaikka tiesin kyllä, että yksi ihminen on aika pieni vaikuttaja. Tiesin myös, että ensimmäinen kausi on keltanokalle vielä pääasiassa opettelemista. Siinä oppii tuntemaan ihmiset ja poliittisen organisaation, Leif sanoo.
Leif oli Äänekosken historian ensimmäinen romanivaltuutettu. Mies otettiin vastaan avoimin mielin, eikä romanitausta tullut juuri edes puheeksi.
– En minä ollut siellä vähemmistönä. Minä olin siellä ihmisenä.
Leif ei myöskään ajanut vähemmistöjen asiaa yhtään enempää kuin muidenkaan. Vähempiosaisten puolella mies silti oli aina.
– Moni valtuutettu tulee hyvistä oloista ja se hyvinvointi sokaisee ihmisen helposti. Kun ei ole kosketuspintaa siihen elämään, ihmiset unohtuvat helposti päätöksenteossa. Se oli minulle pettymys, ja olen asiasta yhä huolissani.
VÄHÄVARAISTEN puolustamiseen liittyy myös miehen kirkkain muisto valtuustosalista.
– Ajoimme asiaa, että kaupungilla otettaisiin käyttöön maksumuistutukset. Äänekosken kaupungilta ei nimittäin tule ihmiselle maksumuistutusta, vaan heti laskun jälkeen tulee kirje perintätoimistolta. Se voi olla vähävaraiselle iso asia, kun parinkympin laskuun lyödään heti perintäkulut päälle. Tämä oli minulle tärkeä asia, mutta taisimme Vasemmistoliiton Sirpa Martinsin kanssa olla asiassa ihan kahdestaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmiselle pitää antaa aina mahdollisuus, eikä polkea yhä alemmas, Leif kertoo.
NELJÄ VUOTTA myöhemmin mies lähti vielä ehdokkaaksi, tosin lähinnä vain kerätäkseen ääniä Kristillisdemokraattien yhteiseen laariin. Varavaltuutetun paikka aukesi 76:lla äänellä.
– Oli aika lähellä etten joutunut uudelleen valtuustoon. Se taisi olla vain muutamasta äänestä kiinni, Leif nauraa.
Kun Ann-Niina Turunen muutti pois paikkakunnalta, olisi Leif noussut valtuustoon. Työkiireiden vuoksi mies kieltäytyi kunniasta. Vuoden 2013 jälkeen mies on viettänyt suurimman osan vuodestaan keikkareissuilla, eikä tahti tunnu hiipuvan.
– Viime vuonna istuin autossa 1 300 tuntia ja 90 000 kilometriä. Tänäkin vuonna tulee olemaan noin 200 keikkaa ja vuoden 2018 kaikki lauantait on jo myyty.
Äänekoskella on noin sadan hengen romaniyhteisö, jonka poliittista aktiivisuutta on viety jatkuvasti eteenpäin. Leifin vaimo oli mukana projektissa, jonka puitteissa romaneja jopa kuljetettiin äänestyspaikoille.
– Projektin ansiosta Äänekoskella viime kuntavaaleissa romanien äänestysprosentti oli todella korkealla.
Poliittinen aktiivisuus ei ole romaneille ollenkaan vierasta.
– Monet vanhemmat ihmiset arvostavat äänioikeutta ja siksi haluavat äänestää. Nuorissa aktiivisuus on pienempää, mutta se varmaan johtuu enemmän iästä kuin rodusta tai heimosta, Leif pohtii.
ROMANIVÄESTÖÄ koettelevat samat ongelmat kuin valtaväestöäkin: työttömyys ja nuorten syrjäytyminen. Äänekoskella romanit ovat sulautuneet valtaväestöön todella hyvin, mutta vielä on väkeä, jotka pysyvät omissa ympyröissään. Näitä ihmisiä Leif haluaa kannustaa ihmisten pariin, taustaan katsomatta.
– Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos vaan on asenne kohdallaan, niin ihmiset voivat ystävystyä ja huomata, että lopultahan me ollaan kaikki ihan samanlaisia. Valitettavasti ennakkoasenteista rakentuu hyvin helposti muuri, jota on vaikea murtaa.
Leif on ylpeä romanitaustastaan, mutta kulkee sujuvasti yhteiskunnan valtaväestönkin parissa. Hän haluaa olla esimerkkinä sekä valtaväestölle, että romaneille.
– Haluan rohkaista ihmisiä olemaan aktiivisempia ja tulemaan ulos koloistaan. Pitää ajatella, että on itse tarpeellinen ja lähteä koulun penkille tai töihin. Haluan omalta osaltani näyttää ja luoda uskoa siihen, että kaikki on mahdollista, jos vain uskoo itseensä.
Lauantaina 8. huhtikuuta vietetään romanien kansallispäivää nyt kolmatta kertaa. Leif pääsee viettämään juhlapäivää hienosti Helsingin Kulttuuritalolla juhlittavassa mustalaismusiikin juhlassa.
– Siellä on paljon muusikoita, tauluja, pukutaitelijoiden teoksia ja minutkin sinne kelpuutettiin. Romanien kansallispäivä on hieno kunnioituksen ja arvostuksen osoitus kaikille romaneille.
VAIKKEI VALTUUSTOSALISSA enää tule käytyä enää kuin laulelemassa, on Äänekoski silti reissumiehelle tärkein paikka maan päällä. Sen asiat kiinnostavat, ihmiset tuntuvat läheisiltä ja pelkkä olemassa olo helpottaa.
– Joka kerta, kun ajan kuntarajan tälle puolelle tulee huokaistua helpotuksest: ”Ah. Kotona.”
