Tulipa tutustuttua hauskaan ”jengiin” Keitelejazzien lauantai-illassa lavan edessä tanssiessa. Kyseessä oli kuuden helsinkiläispojan porukka, jotka kertoivat kuorossa Keitelejazzin lauantai-illan olevan heille vuoden kohokohta ja hyvä esimerkki siitä, kuinka festivaali pitää järjestää. He kehuivat valtoimenaan Keitelejazzeja ja sen ainutlaatuista tunnelmaa, mutta olivat huolissaan huhuista, ettei ensi vuonna jazzeja kenties olisikaan. Päätin kysäistä asiaa heti Ronkaisen Penalta ja sain varovaisen, mutta myönteisen viestin pojille kerrottavaksi. Ensi vuonnahan on Keitelejazzien juhlavuosi.
Äksä-kaupunkilehti lupasi järjestää ”jengille” ensi vuonna vapaaliput keitelejazzin lauantai-iltaan pientä keikkaa vastaan. Pojilla on kuuleman mukaan joka vuosi jokaisella joku soitinkin mukana ja pari biisiäkin löytyy. Myös Keitelejazzin oraganisaatio pohtii poikien ensi vuoden roolia päälavalla. Miten olisi esim. tanssiesitys?
– Meidät tunnistaa siitä, että tanssimme aina lavan edessä, kun siihen on tilaisuus. Usein olemme saaneet tanssistamme aluksi kielteistä palautetta takana istuvilta, niinkuin nytkin, mutta usein iltaa pimetessä lavan edustalle alkaa kummasti tulla tunkua, sanoi Mikko Kohtala, parikymppinen keitelejazzdiggari Helsingistä.
Teksti Jori Mäenpää
Kuva Marjo Steffansson
Sukulaispoikahan se siäl 🙂