Laajarannan leirikeskuksessa järjestetyllä Eräkettuleirillä tutustuttiin luontoon ja pidettiin hauskaa yhdessä.
Konginkankaan Metsästysyhdistyksen ja Äänekosken seurakunnan yhteistyössä järjestämä Eräkettuleiri toi 20 lapselle hienon mahdollisuuden pitää hauskaa luonnossa ja samalla oppia jotain.
– Mikä eläin tämä on? Sanokaa yhtä aikaa, Tiia Liimatainen kysyy lapsikatraalta.
– Metso! lapset kiljaisevat.
Meneillään on eräkettuleirin tunnistusrasti, jossa lapset pääsivät tunnistamaan kasveja, sieniä ja eläimiä. Timo Vainiontausta on kiittäminen, että Laajarannan leirikeskuksen saunalle saatiin paljon täytettyjä eläimiä tunnistettavaksi.
Helmiina Vainiontaus, Alina Suomela, Rafael Rämä, Väinö Miettinen ja Albert Rautiainen tunnustavat oppineensa paljon. Leirille on tultu lähinnä pitämään hauskaa.
– Minä tulin kun Väinökin tuli, Rafael sanoo.
– Tähän mennessä kivointa on ollut syöminen, lapset nauravat.
Tunnistusrastin lisäksi lauantaina kierrettiin ensiapu-rastilla, riistanhoitorastilla ja jokamiehenoikeus-rastilla. Sunnuntaina kalastettiin, kokeiltiin sähköaseita, jousipyssyjä ja tutustuttiin metsästyskoiriin.
– Yksikin tyttö kiljaisi ”Täällä on kivaa!”. Se tuntui mukavalle, Markku Liimatainen sanoo.
– Minä opin jo eilen tunnistamaan lillukanvarren ja karpalon varvun. Ja ukot näytti miten tehdään tuli kiehisillä, pappi Katri Vuojus sanoo.
Kasvien tunnistamisen tärkeys tuli opittua erään ryhmän kohdalla ihan käytännön kautta.
– Kävi se mitä pelkäsin: yksi poika söi juolukan, kun luuli sitä mustikaksi. Onneksi oli juolukka eikä sudenmarja! Siinä tuli hyvin selvennettyä, että mitään ei saa syödä, jos ei ihan oikeasti tiedä mitä syö, Tiia Liimatainen sanoo.
Ohjaajien mukaan lapsista näkee, että osalle luonnossa kulkeminen on täysin vierasta.
– Monet sanoivat, etteivät ole käyneet edes marjassa tai sienessä vaikka isovanhemmat esimerkiksi käy. Näille isovanhemmille sanoisin, että ottakaa lapset mukaan! Eihän ne lapset voi luonnosta innostua jos ei pääse siellä mitään innostavaa koskaan kokemaan, Tiia Liimatainen sanoo.
– Ollaan myös kuultu, että ne nuoret jotka on luonnossa käyneet ovat tykänneet siitä, Pentti Kinnunen sanoo.
Metsästysseuran parikymmenpäinen ohjaajajoukko oli tyytyväinen saadessaan opastaa lapsia luonnon ihmeisiin.
– Nykynuoriso vieraantuu luonnosta ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Eikä siitä tarvitse mitään isoa harrastusta tehdä, kunhan kävisi luonnossa ja istuisi nuotiolla ja olisi vaan. Silloin jäisi älypuhelimet ja muut ajatukset pois, Jukka ”Leppis” Leppänen sanoo.
– Hiljaisuus ja rauhoittuminen on myös seurakunnan toiminnassa tärkeää ja siksi on luonnollista, että me olemme tässä mukana. Tässä on kaikkien hyvä olla, Luojan luoman taivaan alla, kaikki aistit avoinna, Vuojus sanoo.
Metsästystäkin sivuttiin, mutta nerokkaasti riistanhoidon kautta. Lapsille kerrottiin, kuinka esimerkiksi pienpetopyynti on tärkeää.
– Riistanhoidolla ehkäistään myös tautien lisääntyminen. Esimerkiksi jäniskanta on pidettävä kurissa, ettei tule jänisrutto, joka sitten tuhoaa alueen jäniskannan.
Milka Brandt ja Iida Rossi nauttivat päivälliseksi makaronilaatikkoa ja kertovat pitäneensä hauskaa leirillä.
– Ollaan opittu tunnistamaan sieniä ja kasveja. Ei ihan kaikkia muista, mutta nyt ehkä enemmän kuin aiemmin, Milka sanoo.
– On tosi vaikeaa sanoa, mikä on ollut kivointa, kun kaikki on ollut niin hauskaa, Iida sanoo.
Milkan äiti Jonna Brandt kertoo, että Milka lähti leirille kaverin innoittamana.
– Ajattelimme, että siellä oppii ja pääsee kokemaan uusia asioita. Leirin ohjelma oli kiinnostava. Mökillä, kun ollaan, lapset temuavat metsässä ja leikkivät siellä leikkejään. Joskus retkeillään esim. Kapeenkoskella ja joskus lapset on isänsä kanssa heittämässä frisbeegolfia (jos sen voi luonnossa liikkumiseksi laskea). Perheen isä metsästää. Milka ei ole ollut metsällä mukana, mutta Milkan pikkusisko kylläkin. Ehkä nyt leirin myötä, Milkakin saa uutta kipinää lähteä mukaan metsälle, Jonna Brandt sanoo
Ei ole täysin mahdotonta, etteikö Eräkettuleiriä järjestettäisi jälleen ensivuonna. Ehkä ensivuonna mukaan voisivat tulla myös vanhemmat.
Ohjaajilla oli leirillä vähintään yhtä hauskaa kuin lapsilla.
Käsi ylös kuka tietää, mikä eläin tämä on?
Tiia Liimatainen opasti Eräkettuja tunnistamaan eläimiä, kasveja ja sieniä.
Eräketut saivat muistoksi aidot, nimikoidut kuksat.
JOkaienn Eräkettu sai myös oman, itse painetun, Eräkettu-paidan.
