Monenlaisia rikosepäilyjä Suomen oikeuslaitos saa käsiteltäväkseen. Yksi erikoinen esimerkki on Äänekosken Tokmannilla tapahtunut neljän olutpullon mysteeri. Kihlakunnansyyttäjä teki tapauksessa lopulta syyttämättäjättämispäätöksen.
Epäily koski kahta äänekoskelaismiestä, joiden uumoiltiin varastaneen Tokmannilta neljä pulloa olutta. Epäily leijui miesten yllä liki kaksi vuotta ennen vapauttavaa ratkaisua.
Riidatonta tapauksessa oli se, että miehet olivat asioimassa Äänekosken Tokmannilla huhtikuussa 2013. Vanhempi miehistä, noin 60-vuotias, meni asioinnin päätteeksi kassalle ja laski mukanaan olleen kassin lattialle.
Miehen seurassa ollut noin 50-vuotias mies otti kassin lattialta ja poistui kassalinjojen ohitse. Epäilyttävä kaksikko pysäytettiin, ja heidän kassistaan löytyi neljä avaamatonta olutpulloa.
Poliisi tutki asiaa näpistyksenä. Valvontakameran kuvien perusteella ei kuitenkaan voitu havaita, että miehet olisivat laittaneet olutpulloja kassiin myymälässä ollessaan.
Nuorempi epäilty kiisti anastaneensa oluita. Hän kertoi olleensa toisen epäillyn kanssa palauttamassa tyhjiä pulloja. Vasta myymälässä hän oli huomannut, että kassin pohjalle oli jäänyt joitakin juomatta jääneitä täysiä olutpulloja.
Vanhempi epäilty ei päihtymistilansa muistanut muuta kuin menneensä Tokmanniin palauttamaan tyhjiä pulloja.
Kihlakunnansyyttäjä katsoi, ettei asiassa ole todennäköisiä syitä miesten syyllisyyden tueksi. Syyttäjä piti mahdollisena, että olutpullot olivat kassissa jo miesten saapuessa myymälään.
paljonkohan koko keissi maksoi valtiolle?
Voisiko olla niin, että poliisitutkinta oli jostain syystä epäonnistunut? Syyttäjän mahdollisuudet menestyksekkään syytteen nostamiselle olivat tämän vuoksi vähäiset.
Oikeutta ei mitata kaljakeissin arvolla vaan sillä, että oikeusperiaate ”Syyllisyys on näytettävä toteen” toteutuu.
Jos ei voida todistaa syylliseksi, on annettava vapauttava tuomio.