Äänekosken Yhteistalosäätiö on elänyt hiljakseen. Suurin osa toiminnasta on ollut hallinnoida säädepääomaansa.
Vuona 1990 kun Äänekoskelle perustettiin erityislapsiille Saaren koulu, osasivat sen ajan poliitikot myydä nykyään Spottia tunnetun rakennuksen kaupungille. Talon toiminta muuttui vähitellen sen siirryttyä kokonaan nuorison tarpeisiin: nuorisotilaksi sekä bändien ja mopokerhon käyttöön. Nyt talo tyhjenee toiminnasta, kun kaupungin nuorisopalvelut siirtyvät Koulunmäen uuteen C-rakennukseen, jossa toiminta käynnistyy syksyllä.
Nyt on tarkoitus jakaa postuumisti, säätiön 75-vuotisen taipaleen kunniaksi, euroja äänekoskelaiselle nuorisoteolle. Nyt Yhteistalo-säätiö etsii palkittavaa kohdetta.
– Säätiö on elänyt 35 vuotta oman hallinnonsa kautta ja vuosittain ollaan tuotosta jaettu sen mahdollisuuden mukaan, mitä tuotto on antanut, Äänkosken yhteistalosäätiön hallituksen jäsen Harri Jaakkola kertoo.
Säätiön sääntöihin on kirjattu, että sen tehtävänä on tukea äänekoskelaisten nuorten kulttuuria ja harrastuksia.
– Tässä tarkoituksena säätiön tuottamaa rahaa on jaettu vuosittain toistakymmentä tuhatta euroa, olemme myös tukeneet Pohjola-Nodenin toimintaa Äänekoskella, ruotsin kielen tukijaksi ja kannattajaksi tunnustautuva Jaakkola laskee.
Rahallista hyvää ja henkistä pääomaa eurojen myötä on tuettu isosti. Moni äänekoskelainen ei tiedä, mikä Kotakennääntiellä seisovan rakennuksen historia on.
Vuonna 1947 oli Äänekoskella työväentalo ja palokunnantalo, jonka tuhoutuminen tulipalossa jätti usean järjestön vaille kokoontumistiloja. Hiilloksen hiivuttua, alkoi viritä ajatus uuden toimitalon aikaansaamiseksi. 10.8.1949 perustettiin Yhteistalo-säätiö ajatuksella: ”Haluttiin luoda Äänekosken kauppalan urheiluväelle ja Äänekosken maatalousväelle nykyistä paremmat olosuhtet ruumiillista ja henkistä kuntoa kohottavan toiminnan harrastamiseen.” Perustamiskirjan alekirjoittajina toimivat Frans Iso-Anttila, Yrjö Vainio, Gösta Liljeroth, Gösta Juup, Eva Hänninen, Veikko Rauhamaa ja Olavi Manninen, jotka edustivat Äänekosken Urheilijoita, Äänekosken Maataloustuottajia, Äänekosken Palloseuraa, Äänekosken Naislaulajia ja Äänekosken Mieslaulajia. Samalla avattiin tili, johon oli koottu 50 000 markkaa.
Tontti saatiin suojeluskunnalta. Talkootyö talon rakentamiseen oli voimakasta ja innostunutta jäsenjärjestöjen keskuudessa. Intoa lisäsi, kun saatiin purettavaksi Suolahdesta tarpeettomaksi jäänyt hirsirunkoinen varasto, josta irtosi lautatavaraa melkoinen määrä. Rakentamiseen tarvittavat sementtitiilet tehtiin niin ikään talkoilla. Arkkitehti Väyryseltä sekä arkkitehti Eino Pitkäseltä tilattujen piirustusten mukaan valmistui L-muotoinen rakennus, jonka Kotakennääntien suuntaiseen siipeen tuli virasto- ja liikehuoneita, eteisaula sekä juhlasali näyttämöineen. Katutasoon vaatesäilytys, sosiaalitilat ja vahtimestarin asunto. Huolimatta suuresta talkootyön määrästä oli säätiön velat pohjatöiden jälkeen 1,2 miljoonaa markkaa, joka jaettiin jäsenjärjestöjen kesken.
Vuonna 1954 muutettiin sääntöjä ja mukaan otettiin Äänekosken Naisvoimistelijat, Reserviupseerikerho, Marttayhdistys, Metsänhoitoyhdistys, Metsäteknikot ja Osuuskassa.
Talkoot jatkuivat, kun voimaa oli taustalla entistä enemmän: ja niin saatiin yhteishengen voimalla ja yhteisillä ponnistuksilla aikaan Yhteistalo. Varainhankintoja suoritettiin rakennuksen loppuunsaattamiseksi sekä kalustuksen eteen. Kauppalan alueelta saatiin 1,9 miljoonaa markkaa sekä 15 mottia halkoja, henkilökohtaisina lahjoituksina 115 000 markkaa, yhdistyksiltä miljoona ja naistoimikunnat loihtivat astiastot sekä verhot!
Talon vihkiäiset vietettiin 27.2.1955, jossa kuultiin kohottava juhlapuhe sekä muisteltiin talon rakentamisen vaiheita. Toiminta alkoi heti vilkkaana, mainittakoon ÄU:n järjestämät pääsiäispäivän tanssit, johon myytiin 515 lippua, ja tässä kohtaa vaatesäilytys joutui jo tunnustamaan pienuuntensa. Varainhankintoja tehtiin muun muassa romun keräyksellä.
Talo oli täynnä toimintaa: oli Urpo Heinon vetävä näytelmäkerho ja jo ensimmäisenä toimintavuotena oli erilaisia tilaisuuksia pidetty 246. Talossa pidettiin myös käräjiä vuoteen 1974 saakka. Lisäksi talo toimi tukikohtana myös koulutilana ja konservatoriolla sekä painijoilla. Ennakko-odotusten mukaisesti toiminta talossa hiipui ja sitä myötä vuokratuotot kävivät ohueksi, vaikka vuokralle oli vuonna 1981 saatu kirjapainoyritys.
– Talo oli säätiön talouden kannalta tuskainen, joten oli syytä olla tyytyväinen kun kaupunki lunasti sen omistukseensa vuonna 1990, Jaakkola kiittelee.
Säätiön varat koostuvat saadun kauppahinnan 2,2 miljoonan markan onnistuneista sijoituksista.
– Säätiön hallituksessa on paikkoja 13, joista on täytetty 10. Puheenjohtajana toimii Heikki Tervanen. Juhlavuoden kunniaksi säätiö haluaa muistaa nuorisokulttuurin urotekoa, Harri Jaakkola sanoo.
