Hannu taisteli ensin tehtaan puolesta – nyt syöpää vastaan: ”Haluan kokea tämän”

Kun tieto biotuotetehtaan varmistumisesta putkahti meiliin tiistaina, ajatus siirtyi nopeasti Metsäkadulle, Markkamäkeen. Hannuun.

Miten Hannu voi? Mitä hän ajattelee nyt, kun hänen unelmansa on käymässä toteen? Kun hänen kaupunkinsa syttyy uuteen elämään?

Kun hänet on jo kertaalleen tuomittu kuolemansairaaksi? Kun hän koki yhtäkkisen, täydellisen stopin ja joutui jättämään elämäntyönsä Äänekosken kaupungin palveluksessa?

Iltapäivällä, Fibrellä pidetyn, jopa hilpeän tiedotustilaisuuden jälkeen Hannu – siis Javanainen, virkavapaalla vakavan sairautensa vuoksi oleva kaupunginjohtaja – vastaa puhelimeen. Virkeänä ja iloisena.

– Tule vaan käymään, Hannu sanoo tehdaspäätöksestä innostuneena.

– Jos kuvia otatte, niin mulla ei ole sellaista lettiä kuin sulla.

Ymmärretty. Stytostaattihoitoa on saatu.

HANNU ON kotona yksin. Eija-vaimo on töissä. Toyota Auris on katoksessa odottamassa. Pian Hannu lähtee hakemaan puolisoaan töistä.

Kalju-Hannu ottaa vieraat vastaan ja esittelee Ari Liimataisen ruokasalin pitkälle seinälle ruiskumaalaustekniikalla tekemää hienovaraista, metsän henkeä huokuvaa teosta.

Aurinkoinen, keväinen tiistai on kaupunginjohtajalle onnellinen. Ehkäpä onnellisin sen jälkeen, kun lääkäri latoi viime syksynä pöytään karua faktaa.

Hannulla todettiin syöpä. Tai oikeammin kolme, sillä eturauhassyöpä oli levinnyt luihin ja imusolmukkeisiin.

Toivoa ei paljoa annettu.

– Alkutilanne oli sokki, Hannu myöntää.

Mutta Hannu päätti, ettei elämä tähän katkea. Ainakaan suosiolla.

– Lääkäreiden mukaan tärkeintä, mitä olen lahjaksi saanut, on positiivinen ja optimistinen luonne. En ole jäänyt sängyn pohjalle, Javanainen kertoo taistelustaan.

– Kaikki on saatu nyt hyvin hallintaan, ja olen toipunut hyvin. Mutta liian iloisesti tätä ei voi ottaa. Sitä kun ei seuraavasta päivästä tiedä.

ENNEN KUIN helvetillisten selkäkipujen syy selvisi, elämä oli mennyt jo todella vaikeaksi.

– Vaimo laittoi minulle kengät ja sukat aamulla jalkaan.

Kun totuus paljastui, buranat eivät enää olleet mitään.

– Söin jopa kymmenen morfiinitablettia päivässä.

Mutta nyt ollaan voiton puolella. Tärkeää on se, että nyt Hannu jaksaa taas liikkua. Ja se, että ihmiset pitävät yhteyttä. Kaikki eivät pidä.

– Monet arastelevat. Mutta olen se sama Hannu kuin ennenkin. Sitä en kyllä tiedä, tuleeko mulle nyt kihara tukka – vai kenties musta, kun stytostaattihoidot lopetaan kesäksi, Hannu nauraa.

Tulee pikkaisen huono omatunto. Oma yhteydenpitoni Hannuun lakkasi, kun uutinen sairastumisesta tuli. Jos ihminen ei ole läheinen, niin vakava sairaus kaivaa helposti ylittämättömän kuilun. Ei tiedä, mitä sanoa, mitä voisi tehdä. On helpompi olla tekemättä mitään.

Mutta emmehän me miksikään sydänystäviksi koskaan ehtineetkään. Yhteydenpito oli lähinnä työasioita.

PUOLEN VUODEN hiljaisuuden jälkeen on helppo taas ymmärtää, miksi Hannusta pidetään. Se nyt vaan on niin Hannu. Manse-aksentilla varustettu huumorimies. Uskomaton symppis. Karaokepomo.

Hannu puhuu avoimesti sairaudestaan. Mutta päivän uutinen on niin kova ja tärkeä, että juttu kääntyy sinne aina uudestaan.

– Tämä on ihan mielettömän iso juttu, uskomattoman upeeta. On hienoa olla äänekoskelainen! Kaupungin tulevaisuus on turvattu nyt vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämä vaikuttaa positiivisesti koko Suomen kansantalouteen.

Sellussa on Äänekosken sydän. Hannu muistaa hyvin ajan, kun vuonna 1985 valmistunutta sellutehdasta ryhdyttiin rakentamaan.

–  Tää kaupunki syöksähti eloon. Rakentamisaika oli ihan uskomatonta. Jokainen nakkari oli sadan prosentin käyttöasteella ja taisi olla Hotelli Hirvessäkin tansseja joka ilta. Olin silloin kolmekymppinen ja Hirveen sai jonottaa.

– Samanlainen nousu tullaan kokemaan nyt. Reppumiehen hommat eivät toki taida olla enää ihan samanlaisia.

Illan Huiman peliin Hannu ei harmikseen voi tulla. Kuva: Hannu Rainamo.

HANNU ON toiminut kaupungin virkamiehenä 34 vuotta, joista viimeiset kymmenen kaupunginjohtajana. Töihin ei ole enää paluuta. Eläkehakemus on vireillä.

Ajatukset palata eläkkeellä kotiseudulle Tampereelle on ainakin toistaiseksi haudattu. Äänekoskea kun on vaikea hylätä. Etenkin kun unelma teollisuuden jätti-investoinnista on toteutumassa.

– On kiva seurata, mitä tapahtuu. Haluan nähdä ja kokea tämän kaiken muiden mukana.

Muutama vuosi aiemmin Äänekoski oli ehdolla uuden biodieseltehtaan kotipaikaksi yhdessä Kemin kanssa. Se kisa hävittiin – mutta lopulta Kemikään ei saanut tehdasta, jota ei katsottu taloudellisesti kyllin kannattavaksi.

– Se oli kuitenkin merkki, että tänne on tulossa jotain. Vaistosin, että jotain tulee tapahtumaan.

Vaisto lisäsi uskoa jatkaa työtä. Seitsemän vuoden puheenjohtajuus Nelostieyhdistyksessä oli osa kokonaisuutta. Nelostielle vaadittiin remontteja investointien, mutta myös turvallisuuden vuoksi.

– Saimme ohituskaistat Hirvaskankaan ja Äänekosken välille. Mutta se maksoi 23 nuoren hengen, Javanainen muistelee 11 vuoden takaista Konginkankaan bussiturmaa, minkä jälkeen valtiovalta ymmärsi edes osin satsata valtaväylään Äänekosken alueella.

Nyt rahaa on myönnetty niin nelostiehen kuin Jyväskylään vievän rataosuuden sähköistämiseenkin. Hannun työ – kuten säännöllinen yhteydenpito Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordanin kanssa – ei ole mennyt hukkaan.

– Paljon on lobattu ja varmaan jotain sotattu, sutattu ja pilattukin, Hannu muistelee työntäyteisiä vuosia.

KAUPUNGINTALOLLA ymmärretään yhä hyödyntää Hannua. Kukapa olisi paremmin perehtynyt Äänekosken asioihin?

– Kiva, kun työkaverit pitävät yhteyttä, kuuluu kiitos.

– Työ oli raskasta eikä siitä aina kiitosta saanut. Nyt seuraan asioita veronmaksajana – ja annan päättäjille helkkarin hyviä ohjeita. Mutta vain, jos kysytään. Nyt kun taas jaksankin paremmin, niin autan kaikessa, missä voin. 34 vuodessa on jäänyt sukanvarteen tietoa.

Oleellista on Hannun mukaan se, että Äänekoski ja äänekoskelaiset osaavat ottaa investoinnin tarjoamasta tilaisuudesta irti kaiken mahdollisen. Yrittäjistä yhteisöihin, poliitikoista virkamiehiin.

– Viesti ulospäin pitää saada läpi samansisältöisenä, yhdessä mietittynä, Hannu neuvoo Äänekosken strategian laatijoita.

Kaupunkiin kaivataan myös asukeiksi osaavaa työvoimaa. Se onnistuu Hannun mukaan kaupungin yleisilmettä ja palveluita parantamalla. Lisäksi pitää kaavoittaa uusia asuinalueita.

Vaikka uusi tielinjaus siirtäisi nelostien kauemmaksi keskustasta, pelkoon ei ole syytä.

– Valkeakoskella tapahtui sama, kun Helsinki–Tampere-moottoritie valmistui. Kaupungin asukasluku kasvoi, sillä asuminen siellä on halvempaa.

– Äänekosken tulevaisuus näyttää nyt äärettömän hienolta. Vihdoin on saatu tänne nostetta. Nyt vaan nostetaan leuat ylös. Aina on epäkohtia, mutta ne voidaan poistaa, Hannu uskoo.

OMAN ELÄMÄN realiteettejä ei valitettavasti voi aina poistaa noin vaan. Hannu myöntää, että olisi halunnut todistaa onnenpäivän lähempää, ytimestä.

– Voi sanoa, että nyt risoo. Olisinpa sairastunut vähän myöhemmin.

– Variksen Joukokin (kehitysyhtiön entinen toimitusjohtaja) soitti. Hän jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten eli liian aikaisin!

Muitakin murheita on. Yksi koskee tätä keskiviikkoiltaa.

– Haluaisin tulla Huiman naisten peliin, mutta en saisi olla isoissa yleisötilaisuuksissa. Vastustuskykyni on niin heikko. Kun koolla on paljon ihmisiä, niin riski saada joku pöpö kasvaa.

Tärkeintä on kuitenkin usko tulevaan.

– Vaikka sairastan vakavaa sairautta, niin tämä investointiuutinen lisää uskoa siihen, että heitän nää taudit mettään.

TERHO VUORINEN