Äänekosken lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneesta Leena Selkivuoresta (e Heimonen) tulee tohtori. Selkivuoren erityispedagogiikan väitöskirja tarkasteteaan ensi viikon perjantaina Jyväskylän yliopistossa.
Nykyisin Puuppolassa asuva Selkivuori, 54, kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1979. Vuonna 1985 hän valmistui ravintotalouden ammatinopettajaksi Jyväskylän ammattikoulujen opettajaopistosta ja vuonna 1996 ammatilliseksi erityisopettajaksi. Vuonna 2004 hän valmistui kasvatustieteen maisteriksi ja pätevöityi opinto-ohjaajaksi ja vuonna 2006 valmistui laaja-alaiseksi erityisopettajaksi Jyväskylän yliopistosta.
Äänekoskella syntynyt Selkivuori on työskennellyt ammatinopettajana, erityisopettajana ja opinto-ohjaajana Äänekosken ammatioppilaitoksessa ja Jyväskylän maalaiskunnan nuorten työpajalla. Vuodesta 2003 alkaen hän on työskennellyt ammatillisten erityisopettajien kouluttajana Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.
– Käyn edelleen viikottain tapaamassa vanhempiani Äänekoskella. Perheemme kolme poikaa ovat jo aikuisia ja elävät omillaan, Selkivuori kertoo ÄKSälle.
– Muistelen Äänekoskea esimerkillisenä koulukaupunkina, siellä oli ja on edelleenkin tarjolla monipuolisesti vaihtoehtoja nuorille oppivelvollisuuskoulunsa päättäjille. Yliopistokaupungin läheisyys näkyi jo 60–70-luvulla siten, että opettajakunta oli koulutettua ja osaavaa niin sen aikaisessa kansakoulussa kuin oppikoulussa ja lukiossa.
Pari opettajaa on jäänyt erityisen tärkeinä Selkivuoren mieleen.
– Kansakoulun neljä ensimmäistä luokkaa luotsasi huippuopettaja Anja Nikula. Oppikouluvaiheesta ei mielikuvia, mutta lukioajasta merkittävänä innostajana muistan ruotsin opettaja Pirkko Mansikka-ahon.
VÄITÖSKIRJATUTKIMUKSESSAAN Selkivuori paneutui aikuisille tarkoitettuun ammatilliseen koulutukseen. Selkivuori katsoo, että koulutusmuodon vahva työelämäyhteys ja näyttöperusteinen toteutusmalli muodostivat oppimisen erityisen tuen tarkastelulle kiinnostavan toimintaympäristön.
Tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista aikuisista osallistuu vuosittain johonkin koulutukseen ja vielä useampi kartuttaa tietojaan ja taitojaan opiskelemalla itsekseen. Työelämän vaatimusten kasvaessa elinikäisen oppimisen ajatus asettaa aikuiset oppijoina monenlaisten vaatimusten ja haasteiden eteen. Koulutukseen osallistujien moninaisuus asettaa samanaikaisesti vaateita oppilaitosten tukipalveluille.
Tunnistamattomat tai aiemmin jo tunnistetut oppimisen vaikeudet tai harjaantumattomuus opiskelussa vaikeuttivat oppimista ja aiheuttivat epäonnistumisen kokemuksia siinä.
– Aikuiset kertoivat lukemisen ja kirjottamisen vaikeuksien aiheuttamasta häpeästä tai siitä, että olivat joutuneet keskeyttämään opintoja, koska eivät olleet saaneet tarvitsemaansa tukea, Selkivuori kuvaa.
Aikuisten tuen tarve oppimisessa ei kuitenkaan aina liittynyt vain oppimisvaikeuksiin. Aikuiset kokivat tarvitsevansa tukea myös opiskelutaitojen kehittämiseen ja opiskelun myötä kasautuvien asioiden käsittelemiseen.
– Tutkimukseen osallistuneilla oli kokemuksia opiskelun ja työn yhdistämisen hankaluudesta. Siitä, miten arjen uudelleen aikatauluttaminen kuormitti ja kriisiytti niin omaa kuin läheistenkin elämää.
KIINNOSTAVAA OLI myös esille tullut erityisen tuen käänteinen ulottuvuus: runsas, kohdennettu tuki alkoi jatkuessaan eristää opiskelijoita normaaleista koulutusväylistä. Osa oppimiseen tukea tarvitsevista aikuisopiskelijoista oli jäänyt pitkäksi aikaa valmentautumaan koulutusjärjestelmän välitilaan.
– Osallistuneet kertoivat kouluttautumisen velvollisuudesta. Siitä, miten heitä ohjattiin osallistumaan valmentaviin, ohjaaviin ja kartoittaviin koulutuksiin odottelemaan pääsyä tavoitteena olleeseen koulutukseen.
Tutkimus osoitti, että oppimisen erityinen tuki ammatillisessa aikuiskoulutuksessa oli sekä oppilaitosten rakenteissa olevaa virallista tukea että opiskelijoiden itsensä ryhmissä tuottamaa tukea. Kiinnostavaa oli se, että oppimiseen tarvittua ja saatua tukea ei liitetty osaksi työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Oppimisvaikeuksiin saatu tuki oli perusopetuksesta ja nuorten koulutuksesta tuttua erityisopetusta. Elämäntilanteessa kasautuviin vaikeuksiin saatu tuki oli opiskelukavereilta ja -ryhmältä saatua vertaistukea; keskusteluja, ohjausta ja kuulluksi tulemista. Tuelle annettujen merkitysten mukaan runsas tuki saattoi kääntyä tarkoitustaan vastaan.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi, että aikuisuus elämätilanteena, aikuinen oppijana ja koulutuksen työelämälähtöisyys ovat asioita, joita tulisi painottaa suunniteltaessa ja toteutettaessa aikuisopiskelijoiden tarvitsemia ja heille soveltuvia oppimisen tuen palveluita.
Kasvatustieteen maisterin Leena Selkivuoren erityispedagogiikan väitöskirja – ”Ei näihin vaikeuksiin työelämässä törmää” – Oppimisen tuki ja erityiselle tuelle annetut merkitykset ammatillisessa aikuiskoulutuksessa opiskelijan näkökulmasta – tarkastetaan perjantaina 17. huhtikuuta kello 12 Jyväskylän yliopistossa, Seminaarinmäen Vanha juhlasalissa (S212). Vastaväittäjänä dosentti Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja kustoksena Raija Pirttimaa (Jyväskylän yliopisto).
Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 522, 172 s., Jyväskylä 2015, ISSN: 0075-4625, ISBN: 978-951-39-6139-8 (nid.) Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi.
