Tänä maanantai-iltana on kulunut tasan 40 vuotta siitä, kun Äänekosken Huima nousi ensi kertaa SM-sarjaan. Nousu onnistui kolmen pettymykseen päättyneen karsintakevään jälkeen äärimmäisen niukasti, huikean draaman päätteeksi. Matti Hongan kädestä lähteneen ratkaisuheiton jälkeen Äänekoski ei ole ollut entisensä.
SUNNUNTAI 30. maaliskuuta 1975, Puolimatkan yhteiskoulu, Hyvinkää. Ensimmäinen pääsiäispäivä. Kello on noin yhdeksän illalla.
Koulun juhlasalissa on menossa Lahden NMKY:n ja Äänekosken Huiman välinen koripallo-ottelu. Peliä on jäljellä kaksi minuuttia. Lahti johtaa 94–90.
Karsintaturnauksen päätöspelissä on panosta. Voittaja saa paikan miesten SM-sarjasta.
Huima oli ollut SM-karsinnoissa jo vuonna 1972. Ja heti perään 1973. Molemmilla kerroilla nousu jäi haaveeksi. Totta ei sanonut kolmaskaan kerta keväällä 1974.
Nyt neljäskin yritys on menossa pieleen. Avainpelaajat ovat joko ajettu kentältä tai loukkaantuneita. Yksi Huima-fani ei enää kestä tilannetta. Hän marssii salista pihalle.
– Pistin tietysti tupakaksi, niin hermostuksissani olin. Rupes keittämään, sillä olin varma, ettei Huima enää pysty nousemaan voittoon. Usko oli mennyt, Hyvinkäälle omiaan kannustamaan lähtenyt Erkki Blomberg muistelee.
Kaikki pelaajatkaan eivät kyenneet seuraamaan loppuhetkiä. Vaihtomies Jarmo Häkkinen oli käytävän puolella.
– Pureskelin siellä kynsiäni. Mutta oven raosta näin Matin heiton, Häkkinen kertoo.
Yhtäkkiä sisältä kuuluu kauhea huuto. Pimeässä illassa meteliä ihmettelevä Blomberg saa kuulla Huiman nousseen viime sekunneilla voittoon. Epätoivoisen fanin tunnelma muuttuu hetkessä.
– Totta kai harmitti, etten nähnyt ratkaisua, mutta tietenkin olin onnellinen. Tunnelma oli mahtava, Blomberg hehkuttaa.
MATTI HONGAN ratkaisuheitto oli monella tapaa ratkaiseva. Huimassa oli tehty jo vuosia erinomaista junnutyötä, mutta SM-sarjanousun myötä koriksesta tuli käytännössä koko kaupungin juttu. Puheenaihe. Intohimo.
On mahdotonta tietää, miten Huima-korikselle olisi tapahtunut, jos Hongan heitto ei olisi osunut. Olisiko Huima noussut viidennellä yrittämällä, kuudennella – vai ei koskaan?
Pelaajavirta Huimasta etelään oli jo alkanut. Parhaista pelaajista maisemaa olivat vaihtaneet muun muassa Vesa Sorri ja Olli Honkaniemi. Jälkimmäinen oli kaudella 1973–74 Huiman ylivoimainen ykkönen – mutta Markku Rannan valmennuksessa hurjaa vauhtia kehittyneet nuoremmat pelaajat täyttivät upeasti saappaat.
Samaan aikaan ”jenkkimuoti” oli valtaamassa Suomen koriskentät. SM-sarjassa amerikkalaisia oli jo yhtä vaille kaikissa joukkueessa.
SM-sarjan alla muhi sarjauudistus, sillä menossa oli viimeinen kausi suomensarjaa ennen valtakunnallisen ykkösdivisioonan perustamista. Huimalla oli kaudeksi 1975–76 kolme vaihtoehtoa: nousu SM-sarjaan, I divisioona tai II divisioona.
ÄÄNEKOSKELLE EI amerikkalaispelaajaa hankittu – vielä. Suomensarjan keskilohkon kovimmilla kilpakumppaneilla – LaNMKY, Tampereen Pyrintö, Oulun NMKY – sellainen oli. Ilman Honkaniemeä ja jenkkiä Huima ei todellakaan ollut suosikki nousijaksi.
Mutta ihme tapahtui. Huimasta tuli Keski-Suomen ensimmäinen koriksen miesten SM-sarjajoukkue. Koko maakunnan koripallo lähti nousukiitoon. Huiman miesjoukkue oli pitkään Äänekosken puheenaihe numero yksi.
Pallo lähti pyörimään – tai jäi pomppimaan.
TERHO VUORINEN
* Juttu julkaistiin printtilehdessämme 18. maaliskuuta. Lue myös yksityiskohtaisempi tarina kyseisestä ottelusta tästä: Legenda keskiympyrästä
* ÄKS aloittaa lähipäivinä henkilöjuttusarjan niistä 11 pelaajasta, jotka nousun saivat aikaan.
Huiman menestyksekkäintä joukkuetta vasta tehtiin noina vuosina makuuhuoneissa. Joukkuetta, jota ei jostain syystä muistella koskaan. Oli kuitenkin 1999 korisliigan neljänsiä. Näitä pari voittoa kaudessa voittaneita joukkeita muistellaan harvase kuukausi.