Meillä Äänekoskella on voimassa malli, jolla sisäilmatyöryhmä käsittelee ongelmallisia tila- ja sisäilmakysymyksiä moniammatillisesti ja myös hoitaa sen tärkeimmän eli tiedottamisen.
Nyt Asemakadun koulun kohdalla ollaan menetelty Tilapalvelun organisaatio- ja henkilöstömuutusten vuoksi niin, että kaupunginhallitus on toiminut melkeinpä vetovastuussa ja vastannut myös tiedottamisesta yhdessä rakennuttajapäällikön kanssa.
Valitettavasti minun, myös henkilöstön edustajana, on todettava olleeni hyvin pettynyt kuntotutkimuksen perusteella tehtyihin lausuntoihin tämän aamun paikallismedioissa. Tämän vuoksi olen pakotettu kertomaan oman ja osin henkilökunnankin toteaman näkemyksen.
Kuntotutkimuksessa tutkittiin nimenomaan rakennuksen rakenteita: välipohjia, seiniä, ullakkoa, kellaria ja niiden osittaisilla aukaisuilla selvitettiin ongelmarakenteita – ei sisäilman laatua suorilla mittauksilla. Lisäksi ilmanvaihdon toimivuutta ja paineolosuhteita tutkittiin. Todellakin kaksi ylen positiivista asiaa löydettiin: hiilidioksipitoisuudet pysyvät päivän aikan kohtuullisina ja jopa hyvän S1 luokan tasolla ja kokonaan huonoimman S3 luokan raja-arvojen alapuolella – mitatuissa kohteissa, joissa on oireiltu eniten. Lisäksi rakennus todettiin hiukan ylipaineiseksi kauttaaltaan, mikä ”pelastaa” ja mahdollistaa rakennuksen käytön toistaiseksi – tämän hetkisen tiedon valossa.
Mikrobivaurioituneita rakenteita (mitattuna myös sädesientä, joka tässä tulkoon mainituksi, vahvana viitteenä kosteusvauriosta mainituissa kahdessa luokkatilassa) löydettiin eniten välipohjista, vähäisessä määrin kahta jo käytöstä poistettua luokkaa lukuunottamatta. Tilojen käytettävyyden säilyttämiseksi on tutkimuksen tekijän mukaan ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla rakennus saatetaannykyvaatimusten mukaiselle tasolla sisäilmaston laadun suhteen. Rakennuksen korjausaste tulee olemaan hyvin mittava, joka asettaa toki päättäjät haastavaan tilanteeseen.
Kaupungin ja työnantajan tiedotteissa mainittiin välittömät korjaustoimenpiteet, joiden riittävyydestä parantamaan sisäilman laatua sellaiseksi, että oireilut vähenisivät merkittävästi, ei tietenkään kenelläkään ole varmuutta. Henkilöstön ja lasten terveydestä huolta kantavana työsuojelutoimijana en voi mitenkään pitää mainittuja toimia riittävinä ilman luvattua parin viikon sisällä tulevaa päätöstä rakennuksen tarkemmasta käyttösuunnitelmasta.Henkilöstön kanssa olen täysin samaa mieltä, että väistötilojen pikainen etsiminen on ensisijainen toimenpide. Riskiluokituksessa liikumme kyllä mielestäni 1-5 taulukossa nelosen tasolla, jolloin välittömiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä työntekijöiden (ja lasten) terveyden turvaamiseksi. Toki ymmärrän, että aivan pikaisesti mitään radikaalia ei voida tehdä, mutta tämä vaihtoehto on tutkittava perinpohjin ja ihan ensimmäisenä. Positiivisena asiana vielä, että ilmanvaihdon suhteen ensimmäiset toimet tehtiin koululla jo tänään, ja se on esimerkillistä toimintaa kiinteistönhoidon taholta.
Lohdullista tässä tilanteessa on se, että ylipaineen vuoksi on uskottava asiantuntijoita siinä, että sisäilmaan mikrobit eivät pääse hallitsemattomasti lentelemään ja talossa voidaan työskennellä – tosin oireet eivät herkistyneillä katoa mihinkään. Päättäjille on toivotettava viisautta nähdä todellakin 5-10 vuoden päähän punnittaessa mittavien investointien tuomia säästöjä vaikkapa sairauslomien vähenemisellä ja hyvän työnantajan maineella, asioiden nopealla ja avoimella hoitamisella saatavien uusien asukkaidenhoukuttelemisella veronmaksajiksi ja tulevan uuden suurkunnan johtavaksi toimijaksi pääsemisellä. Kuntana, joka hoiti oman osuutensa lähes ylivoimaiseksi kehittyneessä julkisten rakennusten korjaus- ja uusimispaineessa.
Hannu Penttinen
työsuojeluvaltuutettu
Asiaa yhtään vähättelemättä, pidän aika rohkeana vetona julistaa:
”Riskiluokituksessa liikumme kyllä mielestäni 1-5 taulukossa nelosen tasolla, jolloin välittömiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä työntekijöiden (ja lasten) terveyden turvaamiseksi.”
Työsuojeluvaltuutettu osaa kyllä tulkita tuon lausuntonsa perusteella tuloksia paremmin kuin kukaan muu, koska tuohan on juuri se tieto, minkä henkilöstö ja lasten vanhemmat haluaisivat kiihkeästi tietää: onko kyseessä terveysvaara vai ovatko oireet vain ns. ärsytysoireita, jotka ovat kyllä ikäviä, mutta joista ei tarvitse pelätä sairastumista?
Ärsytysoireita voi tulla kuivasta ilmasta, liiallisesta ilmanvaihdosta sekä tästä tilanteen pelastavasta paineistuksesta. Joka suunnasta vaaditaan ilmanvaihdon lisäämistä. Onkohan oikeasti tarpeen lisätä ilmanvaihtoa äärimmilleen, jos paineistus kerran toimii pienemmälläkin? Hiilidioksidituloksethan olivat hyvät, kuten myös muu sisäilman laatu! Mennäänkö ojasta allikkoon ja oireet alkavatkin pahentua siitä, että ilma kuivuu lisää ja sisällä tuulee niin että tukka lähtee?!
Itse en työskentele kyseisessä rakennuksessa, mutta omalla työpaikallani on juuri niin tehokas ilmanvaihto, että täällä tuulee niin että tukka lähtee. Siitä seuraa silmien kuivumista eli vuotamista ja jossakin kohdassa työhuonettani en voi olla kauaa, koska koko ajan ”itkettää”. Lisäksi niskassa tuntuu vedon tunnetta. Krooninen nuha ja käheä äänikin tulee kaupan päälle.
Minäkin haluan lapsille terveen koulun, mutta oikeilla tuloksilla eikä paniikkiratkaisuilla. Löytyneeköhän tästä kunnasta edes väistötiloja, joissa ei tulisi samantyyppisiä oirehteluja?
Tilanne paranisi, jos koululaiset kuin myös muut kansalaiset liikkuisivat enemmän ulkoilmassa. Ennen lapsuudessa vietettiin ulkoillen ja touhuten ulkoilmassa tuntikausia päivittäin. Ei mikään kone tarjoa parempaa ilmanlaatua kuin ulkoilma ja metsä lienee kaikkein parasta siinä lajissa. Vaikka kuinka rakennusinsinööri ja rakennusinsinööri suunnnittelisivat energiatehokkaita ja nykyvaatimusten mukaisia rakennuksia, ei niistä koskaan enää saada hirsirakennusten veroista. Tuuletus ikkunoista ja hengitys seinien kautta.
”Tuuletus ikkunoista ja hengitys seinien kautta.”
Hyvä sylvi. Tuo saattoi toimia kyläkoulussa, jossa oli 1-2 luokkaa ja 40 oppilasta, avattavat ikkunat ja hatara lämmöneristys. Se ei taatusti toimi nykyaikaisessa energiapihissä rakennuskoneessa, jossa ilman tulee vaihtua koneellisesti siksi, ettei ostolämmintä haaskata ja että rakennuksen sisäosissakin ilma vaihtuu. Sisällä olevat sadat ihmiset tuottavat lämpöä ja kosteutta sisäilmaan 100 watin teholla nokkaa kohti ja pari litraa per henkilö päivässä. Tuo lämpö voidaan hyödyntää, kun poistoilmasta otetaan hukkalämpö talteen ilmanvaihdossa. Kosteus voidaan niinikään pitää kurissa vain koneellisella ilmanvaihdolla.
Rakenteen ”hengittäminen” tarkoittaa yksinomaan materiaalien kykyä sitoa ja vapauttaa ilman kosteutta. Siihen pystyy vain massiivipuuseinä tai kiviseinä, jossa eristeenä luonnonkuitu kuten selluvilla tai puru. Kun tiedämme, että nämä pytingit on eristetty lasivillalla tai mineraalivillalla, joka ei kykene ilmankosteutta sitomaan, ehdotus on naurettava.
Koneellisesta ilmanvaihdosta ei ole ongelmaa, jos se on mitoitettu oikein ja rakennus on terve. Tämä pytinki ei ole terve eikä sellaiseksi tule, jos tuuletetaan ikkunoista ja hengitetään seinien kautta.
Sädesienen kanssa ei ole leikkimistä, eikä homeille altistuminen ole ikkunoita aukomalla estetty. Jos vielä rakennus on ylipaineinen, ei ns. raitis ilma edes virtaa ikkunoista sisään vaan ainoastaan paine-ero tasaantuu tunkkaisen ilman virratessa ulos. Mistä tulisi raitis ilma, ellei kone sitä toisi?