Äänekoskelainen Keijo Korhonen nappaa komeita kuvia Salakassa asustelevan hiiripöllön elämästä. Täydellisen kuvan hakeminen jatkuu.
Siellä Äänekosken Salakassa ollaan edelleen. Sama paikka, jossa eläkkeellä valokuvaukseen hurahtanut Keijo Korhonen on jo useat päivät viettänyt seuraten erityisesti hiiripöllön kommelluksia.
— Osaa se hiiripöllö olla aika äkänen, jos reviirille sattuu, ja vielä niin kauhean vaikea kuvattava, Korhonen tokaisee.
Hermojaan ei passaa kuvaajan kuitenkaan menettää, vaikkei sitä täydellistä saalistuskuvaa vielä ole kameralle taltioitunutkaan. Palkitsevuus nimittäin on maltissa ja sinnikkyydessä.
— Kuvaamisesta tulee kuin huumetta! Ulos on päästävä säännöllisesti ja välillä luonnossa tulee vietettyä pitkiäkin päiviä. Salakassa minulla on kuvausteltta, jossa on hyvä odotella sopivaa tilaisuutta.
Mutta useinhan se niin menee, että juuri kun selkänsä kääntää, niin jotain tapahtuu. Vai mitä?
— Sen vuoksi on oltava jatkuvasti valppaana ja kamera mukana kaikkialla. Kovillakin pakkasilla pärjää oikein mainiosti, kun pukee lämpöisesti päälle. Joka päivä on päästävä liikkeelle erityisesti kirkkaalla pakkassäällä, ja vielä kun aurinkokin on nyt paistanut! Korhonen luonnehtii luontokuvaajan unelmaa.
Vaikka itse luonto on komeana, niin metsän asukkeja on vaikea löytää näin vuoden alussa.
— Sitten jo helmikuussa alkaa näkyä enemmän liikettä, Korhonen arvioi.
Oletko sinä napannut kuvia, joita esittelisit mielelläsi muillekin ÄKSän lukijoille? Laita kuvia ja tarinaa niiden takana osoitteeseen toimitus@aksa.fi, muista liittää mukaasi yhteystietosi.
Kuva: Keijo Korhonen
Lue lisää aiheesta:
22.12.2013 Kettu yllätti luontokuvaajan
Onpa taas Keijo ollut oikealla hetkellä paikalla, käsi ”liipaisimella” ja tarkennuksenkin ennättänyt tehdä! Hyvä, hyvä! terv. Paula Peltonen