Äänekosken kameraseuran valvokuvanäyttely näyttää katsojalle kuvaajan onnen hetket.
Hoikkassaliin ripustettu näyttely on täynnä onnellisia hetkiä. Yhdeksän seuran kuvaaja tarttui kameraan ja ikuisti teoksiin hetkiä, jotka ovat kokeneet onnelliseksi. Onko kyseessä kuvaajan itsensä onnen hetki, vai se, että kuvaaja kokee onnistuneensa – se jää katsojan päätettäväksi.
Kuvat avautuvat katsojalle mukavalla tavalla, kun kuvien kupeelle on kirjoitettu pieni tarina räpsäyksen synnystä.
Harri Hämäläisen kuvassa ”Soi vienosti murheeni soitti” istuu neito kivellä viulunsa kanssa.
– Otimme reippaasti mukaan varusteita ja saimme kuin saimmekin houkuteltua mallin kalliin viulunsa kanssa liukkaiden kiven kautta istumaan puron keskellä olevalle kivelle. Kuvauspaikka oli hankala, ja kuin ihmeen kaupalla sain vangittua mallin takana tulevan valon kuvaan mielestäni upeasti. Harvoin tulee tällainen onni kohdelle, Harri Hämäläinen kertoo.
Eero Käyhkön kuvissa voi seurata taivaanrannan värien vaihtumista.
– Nautin, kun saa otettua kuvan, silloin kun värit ovat luonnonvalossa kirkkaimmillaan. Kun vain osaa katsoa, niin päivästä toiseen ovi nauttia erilaisista näkymistä, Käykö tuumaa.
Myös Anne Nyholm kertoo valon ja varjojen olevan elementit, joka tuovat kuvaajalle onnentunteita.
– Se on se pieni hetki, kun valo välähtää pimeydessä ja houkuttele varjon kulkemaan kulkijan perässä, kännykkäkameralla kuvaava Nyholm sanoo.
Kaarina Heiskanen on taitava kuvaaja ja sanojen käyttäjä. Hän on liittänyt kuviinsa kirjoittamiaan tankarunoja. Hän kertoo onnenpäivänsä olevan sellainen, kun valokuvaajana kokee luonnossa liikkuessaan jonkun ilmiön, jonka saa ikuistettua kuvaan.
– Tai josta voi syntyä tanka- tai haikurunon, Heiskanen sanoo.
Mikko Huttunen innostui valokuvaamisesta muutama vuosi sitten. Miehen kuvia katsellessa voi todeta, että hänellä on synnynnäinen ominaisuus, eli herkkyys kuvien ottamiseen. Eräs näyttelyn viehättävin on kuva ujostelvasta oravasta.
– Aina ei tarvitse lähteä kauas ottamaan kuvaa. Seurasin kotini ikkunasta oravien touhuja linssin läpi, ja huomasin vasta koneella kuvien editoidessani, että olin saanut tällaisen osuman, se oli todellinen onnenhetki, Huttunen naurahtaa.
Veikko Ojanen kertoo ulkoluttavansa kameraansa pitkiäkin aikoja ilman ensimmäistäkään kuvaa.
– On hieno tunne, kun rantaruovikosta lennähtää lintu koivunoksalle ja kun tajuaa, että se on varpuspöllö. Pöllön kohtaaminen oli hieno hetki elämässä, Ojanen kertoo.
Miikka Liimatainen vangitsi merisumun, joka vyöryi Helsingin keskustaan.
– Siinä oli valokuvaukselliset olosuhteet valmiina, Liimatainen kertoo.
Näyttely on avoinna 31.1. saakka kirjaston aukioloaikona Hoikkassalissa.
