Niin se päivä tuli eteen, että koripalloneitsyys Huiman pelissä on korkattu. Piti elää yli viisikymppiseksi, että sai aikaiseksi lähteä Liikuntatalolle katsomaan koripalloa.
Kärkeen täytyy kertoa se, että tiedän koriksesta kuitenkin jotain. 1970-luvun ja -80 luvun taitteessa pelasin koripalloa Suolahden Urheilijoiden paidassa. Pomputin palloa jokaisella 164 sentilläni treeneissä Telakkakadun koulun salissa ja Urheilutalolla ja tietenkin pelimatkoilla. Harrastus tyssäsi ja pelien seuraaminen jäi, kun SU:n jenkkivahvistus Mike Redding hyppäsi lentokoneeseen vuonna 1979 – no, ehkä lopettamiseeni oli muitakin syitä.
Kuvio on selvä. Säännöt ovat selvät ja pelin kulku, kun marssin epävarmuutta uhkuen täpötäyteen liikuntatalon katsomoon. Alle löytyi penkki, josta sain äkkilähdön ennen kuin ennätin kissaa sanoa: ”Se on varattu paikka” minulle tiuskaistiin. Koetin protestoida sanoen, että tässä ei ole mainintaa varauksesta. Luovutin löytämäni paikan suosiolla haamulle, sillä äkäinen naishenkilö napisi tehosteeksi vielä lisää.
Tunnelma meinasi olla pilalla. Ennätin ajatella, että oli typerä ajatus tulla paikalle. Onneksi päätoimittaja Vuorinen löysi paikan ahterilleni.
Lämmittely oli rajua. Reilun 35 vuoden takaiseen meininkiin peilaten tosi rajua. Mietin, että väsyttävät itsensä spurttailulla jo ennen pillin vihellystä. Ihmettelin lepattavia shortseja ja värikkäitä kinesioteippauksia. Missä ideaaliside, timmit pöksyt ja valkoiset polvisukat jossa raidat polven alla? Kengät näyttivät järeiltä. Missä nilkkatuet? Minä ja pelisisareni pelattiin Conversen tennareilla, niillä nilkkamalleilla. Tätä mallia ei näkynyt.
Peli käyntiin. Pian ToPo johtaa jo 4-8. No niin, tämä on jo niin nähty, ennätin ajattella. Liian kova metelikin salissa. Rumpua, pilliä, jänisräikkää, torvia. Huokaus: miksen ottanut korvatulppia mukaan?
Sitten tapahtui jotain: minuuttien vilistessä huomasin olevani todella lahjakas penkkiurheilija! Huusin, taputin ja hihkuin. Elin mukana ja täpöllä, kynnetkin purin. Nousin seisomaan ja hurrasin Huiman voittoon.
Oli muuten hieno kokemus olla kannustamassa Huima finaaliin. Seuraavissa peleissä istun katsomossa tikkana. Onko se jo lähettävä Lappeenrantaan saakka? Mölyä saa olla vielä lisää! Taidan ottaa kattilan kannet mukaan.
Marjo Steffansson, penkkiurheilija
