Hyllyssä 50 Rakettia – kaikki kuntoon mikä pärisee

Kalevi Paananen laittaa kuntoon kaikki mikä pärisee ja etenkin antiikkiset moottorisahat.

Kalevi Paananen on tykännyt aina rassata moottoreita. 

– Jo pikkupoikana kiinnosti kaikki mikä pärisee ja nyt pannaan kuntoon kaikkea mikä pärisee, naurahtaa suolahtelainen Kalevi Paananen omakotitalon autotallissa Alkulassa ja esittelee öljyn ja bensankäryisiä aarteitaan. 

Myös puusulppu tuoksahtaa, sillä niinhän moottorisahat tuppaavat tekemään. Sahoja on miehellä lähes sata, joista iso osa varastossa vapaa-ajan asunnolla Liimattalassa. Puolet sahoista on legendaarisia Raket-merkkisiä työjuhtia.

– Kymmenvuotiaana pudotin irti mopon moottorin ja purin. Kävi osia katsellessa mielessä, että jokohan tuota milloinkaan saan kasaan, mutta samana päivänä jo ajeltiin.

Sen verran autuas oli kokemus, että rassuuharrastus jäi päälle ikiajoiksi, eli jatkuu näin eläkepäivien kynnykselläkin. Laitosmiehen työura on loppusuoralla vaneritehtaalla.

Paanaselle on vuosikymmenten mittaan kiikutettu korjattavaksi ja huollettavaksi suuri määrä erilaisia pienkoneita ja perämoottoreita, jotka sitten pääsääntöisesti ovat pärähtähneet käyntiin. Myös semmoiset vaikeimmatkin tapaukset, joihin ei varaosia ole ollut saatavissa ja ne on pitänyt tehdä itse.

– Siinähän tämän harrastuksen vahva vetovoima onkin, että saa ongelmat ratkaistua omin voimin ja ideoin, Paananen myhäilee.

Nykyään Paanasen päähuomio on antiikkisten moottorisahojen keräilyssä ja kunnostuksessa. Hän kertoo, että puuhassa on mukava tavata ihmisiä ja pitää yhteyttä samanhenkisiin alan harrastajiin.

– Vaihdetaan osia ja jutellaan hommista. Jos joku osa puuttuu, kyllä se jostakin ajan kanssa putkahtaa esille. Jos ei, niin tehdään itse.

Metallimiehellä on käytössään pieni, mutta huippuluokan sorvi ja hitsaustaidostakin on apua. Päristimien virtapuolen kunnostuksiin on vuosikymmenten kokemus ja tarvittaessa myös kekseliäisyys on tuottanut ratkaisuja.

– Joskus on pitänyt sovittaa ja sorvailla mopon osia sahoihin ja onhan ne sitten toimineet.

Monesti vika johtuu vain huollon puutteesta tai sen taitamattomuudessa.

– Sahataan niin pitkään kuin pyörii ja paikat tukkeutuvat purusta ja pölystä. Itserassatessa väännetään tulpanreiän kierteet pilalle tai jätetään tulppa löysälle ja sen tärinä särkee kierteet.

Paananen kertoo sorvaavansa ja sovittavansa tulpanreikään puslan, jossa tulppa taas istuu nätisti.

– Merkkihuollossa eivät juurikaan sorvaushommiin rupea.

Toimivan sahan salaisuus on kunnon kaksitahtiöljy ja puhdas bensa, jota sitäkään ei seisoteta tankissa, jos tulee pitempi luppoaika.

Paananen on pannut merkille, että moottorisahoihin liittyy monilla niiden kanssa pitempään touhunneilla tunneyhteys.

– Onhan saha vähän niin kuin työkaveri.  Eri puolilta maata on ollut asiakkaita, jotka ovat halunneet kuntoon vanhan sahansa tai sitten läheiset ovat tuoneet papan sahan laitettavaksi ja antaneet merkkipäivälahjaksi.

Paananen toteaa, että eräskin yli kasikymppinen antiikkisahan omistaja kertoi, että laittaa kaverinsa käyntiin ainakin kerran kesässä ja antaa muistojen tulvia mieleen.  

Nyt työn alla on viisikymmentäluvun lopun Stihl, joka jo pyörii, mutta vaatii vielä äänenvaimentajan.

– Eiköhän se pellistä synny ja ihan alkuperäisen näköinenkin, Paananen pohdiskelee.

Paananen kertoo, että sahoja ja varaosia tulee myös lahjoituksina, kun ihmiset antavat vanhoja tarpeettomiksi käyneitä sahojaan keräilijälle.

– Kiva juttu kun väki kierrättää, eikä heitä hukkaan, hän kiittelee kaikkien antiikkisahaharrastajien puolesta.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Kalevi Paanasen mielestä sahojen saha on ruotsalainen Raket, jota tuotiin Suomeen 1960-luvun lopulla. Keräilijäkunnostajan hyllyssä niitä käyntikuntoisena viitisenkymmentä.

Moottorisahojen kunkuksi Paananen nostaa ruotsalaisen Raketin.

– Raket on sahojen saha, josta aikoinaan sanottiin, että siitä ei sahaamalla saa loppua. Raketilla hoitelen itsekin puusouvit mitä vielä nykyään eteen sattuu. Se on vankka ja kohtuullisen kevyt peli, voimaakin riittää kuin pienessä kylässä. Käyntiin se lähtee niin kovalla pakkasella kuin helteelläkin.

Merkkiä tuotiin maahan 60-luvun lopulla. Raketteja löytyy Paanasen varastoista viitisenkymmentä, joista jokainen pärisee.

Sahaharrastus on nykyään melko yleistä ja kerättävää riittää. Jo ennen sotia oli markkinoilla joitakin romiskoita tarjolla, mutta painavina ja kalliina ne eivät yleistyneet, Vasta 1950-luvun puolivälin jälkeen alkoi moottorisahojen rynnistys Suomen metsiin. Merkkejä oli vielä seuraavalla vuosikymmenellä tarjolla useita kymmeniä ja joukossa kotimaisiakin sahoja. Painot putosivat ja käyttöominaisuudet kehittyivät. Paanasen mielestä parhaat sahat tehtiin 1960-luvun ja vuosituhannen vaihteen välisenä aikana.

– Sen jälkeen ne oivat olleet enemmän tai vähemmän rimpuloita. Kalliissakin ammattisahassa on nykyään huolia, kun ne pannaan koviin hommiin, Paananen kertoo.