Äitiyden arvoa ja olemusta on tuotu esiin omana juhlapäivänään jo yli sata vuotta, joten perinteenähän äitienpäivää voi pitää. Isänpäivää alettiin viritellä tarjolle sotien jälkeen ja vietto vilkastui seitkytluvulla, eli puolivuosisatainen perinne jo sekin.Yleisesti ollaankin sitä mieltä, että molemmat ovat kovasti teemapäivän arvoisia eivätkä ne ole hukkuneet sen seitsemien kymmenien merkkipäivien joukkoon, muistuttaa Hämäläisen Lasse.
Nykyään liputellaan ja hypetetään vuoden mittaan mitä erilaisimpia aiheita ja ilmiötä merkki- ja teemapäivineen. On nenä-, käpertymis-, ole nöyrä-, kierrätys-, museo-, hyttys-, heijastin-, sun muuta säläpäivää.
No onhan siellä seassa toki meikäläisellekin passeleita päiviä, joiden viettoon näin eläkeiällä on velehollista että nautinnollista heittäytyä. Suosiooni olen sulkenut etenkin vapapäivän, jota vietän aina kun pääsen kalalle. Ihan kelvollisia ovat laiskottelu-, riippumatto-, rentoutumis-, uni-, leikki-, voiton-, saunan-, satu-, kansallinen kateus-, kansainvälinen käymälä- ja joululaulupäivä. Luonteelleni sopivat oivasti myös kauppojen hullut päivät, joista alinomaa ilimottelevat.
Liekö nuo kaikki ihan liputuksen väärtejä, mutta kun on tuo pilettietiketti nykyään ylen väljä, niin niin voihan sitä siniristin tempaista tankoon kutakuinkin milloin mieli tekee ja aikaiseksi saa. Ai niin, meinasi unohtua. Nuorempana sitä tuli joskus juhlittua eli vietettyä het yötäpäivää. Nykyään ei moiseen täysipäiväiseen ja -päiseen riemuamiseen riitä terveys eikä muutkaan rahkeet.
Tämä syksyinen isänpäivä tuntuu tällaiselle ikäkääkkäikäiselle jotenkin keinotekoiselta ja mieluummin olisinkin edes pikkuisen myönteisen huomion kohteena äitienpäivänä.
Perustelu: Olen oikeastaan aika akkamainen ja vuosikausia osallistunut jokseenkin hanakasti kodin askareisiin ja kasvatustoimenpiteisiin niin kutsuttuna ruuankäryisenä isänä. Synnytyksessäkin olen ollut matkassa pariin otteeseen, mutta tietennin ilman varsinaista ponnistusta ja kuinka ollakaan – pökräämättä.
Issyyttä, äeteyttä ja laajemminkin ihmistaimen huolenpitoa ja vastuunkantoa kannattaa juhlia ja het sytämmellä. Sehän on tämä laumallisuus ja lähimmäisten silimälläpito het geeneissä. Eikä irti lähe, joten juhlikaamme!
Ystävänpäiväkin putkahti mieleen. Olemme silloin kuulema yliystävällisiä, avuliaita ja suvaitsevaisia ja rakastamme likeisiä kuten itseämme. Tuommoisestahan voisi ottaa oppia useammallekin päivälle, ellei ihan alati.
Vastapainoksi, helpottamaan niinikään ihmismäisen perusluontomme mukaista käyttäytymistä ja siitä sikiävää pahaa mieltä ja ahdistusta, olisi kohallaan myös kaunapäivä. Saisi rennosti ja kevein mielin vuodattaa sappea, tulta ja tulikiveä. Päästää kateuden kukoistamaan ja sanomaan lähimmäiselle suoraan sen, mitä hänestä ajattelee ja mitä mielessä noin niinkö yleisemminkin kaikertaa ja karvastelee. Olisi tuommoinen mielensiivouspäivä omiaan putsaamaan het laakista ihmismielen onkalot ja keskinäisten suhderakenteiden salaisimmatkin sopukat. Tuuletuksen jälkeen olisi mukava viettää taas raikasta aikaa kansalaisten kesken. Mieli lepäisi ja nautiskelisi kuin puhtaissa lakanoissa. Höh, onnistuiskohan tuo? Vai jäiskö kuitennii jotakin ä-ää hampaankoloon.
Äidin ja isän roolit yhteiskunnassa ovat sekä muuttuneet että pysyneet samana. Minkäs biologialle voi ja sen päälle kehitykselle, joka tuo esille yhteisvastuuta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa.
Paineita niin äiteillä kuin iskälöillä ynnä muilla huoltajilla piisaa. Eipä siis ihme, että into äitiyteen ja isyyteen on laantunut. Ehkäpä tasamonipuolisuusvinkkelistä kurkotelleen voisi viettää vastuullisen aikuisen päivää het lasten kera taikka iliman.
Omalla ihtellä muinaisiin kasvukipuihin sai oivaa hoivaa tätilöiltä setilöiltä ja kummiloilta sekä mummiloilta, papparaisilta ym. tahoilta.
Sitte se lahjapuoli. Olis idea. Kiinankrääsän, härveleiden, hajusteiden ja äkkimakkean sijasta voisikin vaalia iskän hyvää mieltä, olemusta, vointia ja paikallista yrittämistä. Lahjakortti, parturiin, hierojalle, niksauttajalle, naaman-, käsien-, jalkainlaittajalle ja vastaaville hellyttelyspesialisteille kelpaisi ainakin minulle, mikä seikka näin vinkiksi virittäkäämmö.
