Kuningatar puree jouluna porkkanaa ja nauttii hyvästä hoidosta.
Toimittaja kävi jututtumassa itse ravikuningatarta, joka osoittautui varsin lempeäksi, eikä yhtään harmitellut vaikka kruunu vaihdettiin hetkeksi tonttulakkiin.
– Mikäpä tässä on ollessa hyvässä hoidossa ja samanhenkisessä porukassa, tuumailee ravikuningatar Lumi-Oosa pilttuussaan Liimattalan ravitallilla Äänekoskella. Kielivaikeuksia ei ole, sillä ystävällinen olemus, lempeä katse ja korvien liikkeet antavat vastauksen kysymykseen, mitä kuninkaalliselle kuuluu.
– Ihahaa, elämä on ihanaa, tamma hirnahtaa ja hörähtää päälle tyytyväisenä, että se on mukava ja osaava mies tuo valmentaja, ohjastaja ja talliyrittäjä Harri Kotilainen. Yhteistyö sujuu ja luottamus pelaa ja sama juttu tallityöntekijä ja hevostenhoitaja Terhi Kotilaisen kanssa.
– Pitävät meistä täällä hyvää huolta.
Kuningatarta puhutellaan Oosaksi ja nimensä kuultuaan se on heti valmis seurustelemaan ja yhteistyöhön. Kuninkaallinen paljastaa, että pienet herkkupalat ovat mieleen ja kyllähän niitä saakin sopivissa määrin viikon mittaan.
– Omenat ja porkkanat maistuvat ja leipäkin kelpaa. Eikä tarvitse olla sitä pehmeintä sorttia. Napostellessa tulee hyvä mieli, Oosa täsmentää ja nyökkii, että makupaloja on luvassa jouluakin juhlistamaan ja varmaan omistajaporukoita käy kylässä morjestamassa ja juttelemassa.
Yhdeksänvuotias juoksija tietää jo kokemuksella, että muutenhan se on tallin joulu koko porukalla kutakuinkin sitä samaa menoa kuin arkenakin. Pilttuissa viihtyy toistakymmentä lajikaveria. Syödään ja juodaan terveellisesti, saadaan harjausta ja hoitoa, vaalitaan hyvinvointia, seurustellaan keskenään, jutustellaan talliväen kanssa, ulkoillaan ja treenataan.
– Päivärytmi ja tutut kuviot on hyvä säilyttää. Se tuo meille hevosille turvallisuutta ja pitää yllä luottamusta.
Oosa on ottanut elämän nyt jonkin aikaa leppoisasti, huilannut ja kerännyt voimia kevään raveihin. Tallilta lähtee laaja metsätieverkko, jolla on hyvä harjoitella, viilettää ja virkistyä. Menohalut ovat melkoiset, eikä ulkoiluun tarvitse juurikaan innostaa.
Kuusivuotiaana Oosa teki varsan. Kolmivuotias poika asuu saman katon alla ja kirmaili haastattelun aikana lumisessa piha-aitauksessa.
– Pikkupakkanen on meille suomenhevosille mieleen, eikä kovempikaan keli hirvitä jos kunto on hyvä ja huolenpito kohdallaan, Oosa toteaa.
Tamma kertoo kuulleensa, ettei varsomisia ole lähivuosille suunnitteilla.
– Juostaan nyt ensin pari kolme vuotta ja katsotaan miten menee. Sitten harkitaan uudelleen suvun jatkamista, kuningatar toteaa vaatimattomasti.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Kunkinkaallisuus ei ole juurikaan noussut päähän hyväntahtoiselle juoksijalle. Nöyrä mutta päättäväinen luonne ei ole muuttunut siitäkään, että tuo valmentaja ja raviväki laajemminkin kehuvat kauniiksi.
– Meikäläisen olemus on kuulema sopusuhtainen, pitkärunkoinen, kevyt ja korkeajalkainen. Voisihan tuommoisista missin mitoista luonne ylpistyäkin, mutta mitäpä iloa siitä olisi tämmöiselle jaloluonteiselle työhevoselle. Tärkeämpää minulle on reipas mieli ja että hommat sujuu ja tekemistä riittää, Oosan olemus kertoo, kun häntä talutetaan pihalle kuvauksiin.
Esi-isien ja äitien geenit jylläävät edelleen ja Oosa olisi ravitaitojen lisäksi varmaan myös loistava työ-, sota- ja ratsuhevonen.
– Voisihan sitä jotain keveitä ja helppoja työhommia tehdä nyttenkin, mutta ei oteta turhia riskejä, vaan keskitytään juoksemiseen, Oosa pohtii ja valmentaja on samaa mieltä.
Harri Kotilainen on työskennellyt hevosten parissa nuoresta miehestä asti ja kohta olisivat edessä eläkevuodet.
– On se hieno juttu, että tuli yhteistyökumppaniksi tällainen hyväluonteinen unelmatamma, jolle juokseminen, ravit ja voittamisen tahto ovat henki ja elämä. Oosan kilpailuvietti on vahva ja se haluaa juosta keulilla, ohjastaja kertoo ja täsmentää, että valmennus on tehtävä aina hevosen luonteen ja ominaisuuksien mukaisesti. Oosa on hänen mielestään ohjastajan ihanne.
– Ensikertalaisen voitto viime kesän kuninkuusraveissa tuli iloisena yllätyksenä. Vaikka lähtöjä oli takana vähän, näytöt olivat sellaisia, että tiesin kärkipaikoikoille olevan mahdollisuuksia, Kotilainen kertoo.
Kisassa juostiin kolme lähtöä, joista Oosa voitti yhden. Voitto lankesi kokonaisajalla ja sekunnin kymmenysosan erolla.
– Kuningattaren titteli toi mukanaan melkoisen hässäkän, mutta rauhallisesti Oosa sen osasi ottaa. Se kun on niin kiltti.
