Ikuinen jauhatusoikeus vuodelta 1895 vietiin – Mämmen myllyn osakkaat vaativat Metsä Boardilta liki 5,7 miljoonan korvauksia

Eikö ikuinen olekaan ikuista? Tätä kysyy muutama vuosi sitten Äänekoskella lakkautetun Mämmen myllyn 15 osakasta. Osakkaat vaativat myllyn toiminnan yksipuolisesti alasajaneelta Metsä Board Oyj:ltä yhteensä liki 5,7 miljoonan euron korvauksia heille aiheutuneesta vahingosta.

Yksi osakkaista on valtakunnan tason vaikuttaja, MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Tommi Lunttila. Äänekosken kaupunginhallitukseen kuuluva kokoomuslainen poliitikko vaatii 14 muun osakkaan tapaan lähes 380 000 euron korvauksia.

Kiistan keskiössä on Mämminniemen jakokunnan ja Metsä Boardin edeltäjän, Äänekoski Oy:n vuonna 1895 tekemä kauppakirja. Tuolloin jakokunnan tilat myivät Mämmenkosken myllykiinteistönsä ja koskiosuutensa teollista toimintaansa aloittamassa olleelle yhtiölle. Myöhemmin sopimuksen piiriin liittyi myös osakkaita kahdesta muuta jakokunnasta.

Kauppakirjassa sovittiin kaupan ehdoista mm. seuraavaa: ”Ostaja on velvollinen antamaan meidän taloille ikuisesti vuosittain kelvollisen jauhatuksen, ryynityksen ja lesetyksen vapaasti tullitta” eli korvauksetta. Kyse oli siis tilojen eli osakkaiden oikeudesta jauhattaa viljaa kotitarpeikseen.

KAUPPOJEN taustalla oli tehtaiden tarvitsema vesivoima. Äänekoski Oy rakensi tuotantolaitoksensa Keitele-järvestä Kuhnamoon laskevan kosken rannalle, nykyisen Äänekosken kaupungin keskustaan. Koska järvien välillä oli myös toinen vesiuoma, Mämmenkoski, oli yhtiön edun mukaista hankkia myös se omakseen. Mämmenkosken patoamisella Äänekoski Oy siis maksimoi virtaaman tehtailleen.

Metsä Board Oyj ilmoitti sopimuksen purusta yhteensä 71 osakkaalle kesällä 2011. Ensisijainen syy oli myllärin eläköityminen. Metsäjätti Metsä Groupin tytäryhtiö ilmoitti maksavansa osakkaille ”kohtuullisen korvauksen” kotitarvejauhatusoikeuden menettämisestä. Myllyn toiminta lakkasi vuoden 2012 alussa, vaikka kapinaan ryhtyneet 15 osakasta ilmoittivat ennalta, etteivät he hyväksy irtisanomista.

Metsä Board katsoo, että sillä oli oikeus purkaa sopimus. Yhtiön mukaan osakkaat olivat myös menettäneet reklamaatio-oikeutensa, sillä he esittivät vaatimuksensa asiassa vasta tammikuussa 2015. Lisäksi yhtiö katsoo, että kantajien vaatimukset ovat täysin kohtuuttomia.

Vastauksessaan Metsä Board kiinnittää huomiota myös siihen, että suurin osa jättikorvauksia vaativista osakkaista käytti jauhatusoikeuttaan 2000-luvun puolella joko erittäin vähän tai ei lainkaan. Irtisanomisen hyväksyneiden joukossa oli mm. kolme myllyä eniten käyttänyttä osakasta. Enemmistö siis suostui irtisanomiseen ja otti vastaan yhtiön tarjoaman korvauksen, joka perustui myllyn käyttömääriin.

KANTEEN tehneistä osakkaista vain yksi käytti myllyn palveluksia enemmän. Metsä Boardin tekemän korvauslaskelman mukaan kyseinen tila olisi saanut noin 15 000 euron korvauksen. Toiseksi suurin korvaus olisi ollut hieman yli 2000 euroa. Viidelle osakkaalle, joilla ei 2000-luvun puolella ole ollut lainkaan tarvetta jauhatukseen, yhtiö olisi maksanut 50 euron minimikorvauksen.

Osakkaat katsovat, että koskioikeudesta luopuminen oli osa kauppahintaa. Oikeudet ostamalla yhtiö sai pysyvän oikeuden virtaavaan veteen eli edelleen säännöllistä tuloa tuottavaan hyödykkeeseen.

Metsä Boardin vastauksesta voidaan päätellä, että 120 vuotta on tässä tapauksessa enemmän kuin ikuisuus.

– Kyse on ajan kuluessa täysin marginaaliseksi ja vähämerkitykselliseksi muuttuneen kotijauhatussopimuksen päättämisestä. Sopimus on ollut historiallinen jäänne 1800-luvun lopulta ja sillä ei tämän päivän maailmassa ole todellista merkitystä kantajille, Metsä Board linjaa vastauksessaan.

METSÄ Board muistuttaa, että osakkaat voivat tarvitesssaan ostaa jauhatuspalvelunsa helposti lähialueen muista myllyistä.

– Toisaalta kantajat pystyvät myös ostamaan hyvin helposti valmiit jauhot, jotka he tarvitsevat kotitarpeiksi.

Osakkaat pitävät Metsä Boardin toimintaa asiassa ”kunnianvastaisena ja arvottomana”. Osakkaat katsovat oikeuden olevan ikuinen ja korostavat, ettei koskaan voi tietää, jos tarve jauhattaa viljaa tulevaisuudessa lisääntyisi. Kantajat viittaavat tässä jopa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

– Metsä Board on väittänyt, että jauhatus on menettänyt merkitystään, joka tarkoittanee sitä, että Metsä Boardin velvoitteet ovat vähentyneet. Vastaavasti voidaan väittää, että Metsä Boardin saama hyöty koskesta on varmaan enemmänkin lisääntynyt kuin vähentynyt, joten kumman kannalta muutos todellisuudessa on edullisempi, kysyvät osakkaat kanteessaan.

IKUINEN sopimus on nykytermein ilmaistuna ”pysyvä sopimus”. Keski-Suomen käräjäoikeudessa taitetaan keskiviikkona peistä mm. siitä, mitä vuonna 1895 todellisuudessa sovittiin eli oliko jauhatusoikeus osa kauppahintaa. Vai puhutaanko nyt vain kauppojen yhteydessä sovitun velvollisuuden irtisanomisesta?

Riitaa on luvassa myös irtisanomisajan kohtuullisuudesta, sillä osakkaiden mukaan maatalouden harjoittamiseen liittyvän EU-byrokratian vuoksi irtisanomisajan on oltava vähintään kuusi vuotta. Metsä Board katsoo, että puolen vuoden irtisanomisaika oli riittävä.

Kun kantajat nostivat kanteen tammikuussa 2015, olivat Metsä Boardin emoyhtiön Metsä Groupin suunnitelmat Äänekoskelle rakennettavasta, 1,2 miljardin arvoisesta biotuotetehtaasta jo pitkällä. Rakentamispäätös julkaistiin maaliskuussa.

Terho Vuorinen