Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, metsänhoitaja Kari ”Hiski” Puukko menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 10. helmikuuta 2015 Terhokodissa Helsingissä.
Kari Puukko kävi syntymässä Kemijärvellä 19. elokuuta 1955, mutta lapsuutensa Hiski vietti Äänekoskella. Hiski kävi Hiskinmäen kansakoulua ja aloitti oppikoulunkin Äänekoskella.
Perhe muutti Jyväskylään, kun Hiski oli 12-vuotias. Hiski siirtyi Jyväskylän lyseoon, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi.
Puukon vanhemmat tapasivat Lapissa, minne he muuttivat valmistumisensa jälkeen. Lasten syntymän jälkeen he kuitenkin muuttivat Äänekoskelle. Puukot asuivat torin laidalla KOPin talossa, missä äiti Sirkka piti hammaslääkärin vastaanottoa. Isä Pentti Puukko oli kunnan eläinlääkäri.
Hiskin leski Leena Kuosmanen-Puukko arvelee, että moni äänekoskelainen muistaa yhä perheen. Leenan mukaan Äänekosken kaupoissa on viime vuosinakin tultu sanomaan, että Hiski oli aivan isänsä näköinen.
Äänekosken aikoina perhe osti tontin Liimattalan Siltasalmesta vuonna 1957. Sauna rakennettiin ensimmäisenä vuonna ja mökki toisena. Lapsuuden kesinä perhe vietti aikaansa mökillä koko koulun kesäloman ajan.
Pentti Puukko kuoli myös nuorena vuonna 1982. Sen jälkeen Hiskin perhe vietti aina pääosan kesälomastaan Liimattalassa. Juhannusta juhlittiin Siltasalmessa vuosikymmenten ajan sukulaisten ja ystäväperheiden kera. Paikalla oli usein myös toinen Äänekosken kasvatti, Jaakko ”Jaska” Mäkinen.
KIRJOITETTUAAN ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseosta vuonna 1974 Hiski eläinlääkäri-isänsä ja metsänhoitaja-setänsä suosituksesta hakeutui opiskelemaan metsätieteitä Helsingin yliopistoon. Ammatin valinnassa suuri merkitys oli myös äidin isällä, professori Vilho Pöntysellä, joka johti aikanaan valtakunnallisia puunkäytön tutkimuksia.
Opinnot aloitettuaan Hiski valitsi pääaineeksi professori Matti Nuortevan kannustamana metsäopiskelijoiden keskuudessa takavuosina varsin harvinaisen tieteen alan, metsäeläintieteen eli metsäentomologian. Hänen suuntautumisensa metsän ”ötököihin” hieman huvitti silloisia opiskelutovereita. Epäiltiin, saako tuollaisella aineyhdistelmällä koskaan töitä!
Ympäristöasioihin ruvettiin kiinnittämään enenevässä määrin huomiota 1970-luvun lopulta lähtien ja Koijärvi-liikkeestä alkanut herääminen nosti kiinnostuksen myös metsiemme terveydentilasta aivan uudelle tasolle. Valmistuttuaan metsänhoitajaksi vuonna 1980 Hiski työskenteli Helsingin Yliopiston maa- ja metsäeläintieteen laitoksella assistenttina ja sai huomata opiskelijamäärien selvän lisääntymisen.
Hiskin laaja osaaminen myös maataloudessa esiintyvien tuholaisten osalta huomattiin yritysmaailmassa ja hän siirtyikin Hoechst Fennican palvelukseen vuonna 1982. Hyvän kielitaitonsa ansiosta Hiski oli saksalaisomisteisessa yrityksessä kuin kotonaan ja hoiti 15 vuoden aikana tuotespesialistin sekä tuote- ja myyntipäällikön tehtäviä.
TUONA AIKANA maataloudessa tapahtui suuria rakenteellisia muutoksia maamme liityttyä Euroopan Unioniin. Viljelymenetelmät muuttuivat yhä rationaalisemmiksi ja myös kasvinsuojeluaineiden kehitystyö oli voimakasta. Alan yrityksissä on tuosta lähtien tapahtunut valtava rakennemuutos, niinpä Hiskin käyntikortti vaihtui varsin tiuhaan tahtiin. Fuusioiden myötä hänen työnantajiaan olivat noina vuosina AgrEvo Nordic Finland ja Aventis Finland, myöhemmin Bayer CropSciences.
Vuodesta 2008 Hiski toimi Suomen BASF Agron liiketoiminnan johtajana, jonkin aikaa myös Viron. Nuoruudestaan saakka Hiski oli kansainvälinen persoona ja hän nautti työstään ulkomaalaisten työtovereiden kanssa. Kotimaiset asiakkaat saivat hänestä osaavan ja rehdin yhteistyökumppanin.
Kasvinsuojeluseura ry:n, Suomen bioteollisuus ry:n ja Kasvinsuojeluteollisuus ry:n (KASTE) luottamustehtävissä Hiski toimi vuosikymmeniä saaden huomattavaa arvostusta kollegoiltaan. Hän toimi Kasvinsuojeluseuran sihteerinä vuosina 1988–90 ja seuran metsäjaostossa parikymmentä vuotta aina kuolemaansa saakka.
Vuonna 2001 hän sai seuran ansiomitalin työstään alan hyväksi. Hän oli perustamassa jo KASTE ry:n edeltäjää vuonna 1986, ja KASTEen hallituksessa hän toimi aina viime vuoden loppun asti, ollen myös puheenjohtajana vuosina 1996–98 sekä 2005–07.
VAPAA-AIKANA Hiski harrasti perheensä kanssa tutustumista mitä eksoottisimpiin matkakohteisiin. Tutuksi tulivat niin Masai Maran luonnonpuisto Afrikassa, kahvialueet Kolumbiassa kuin myös Himalajan vuoristo Nepalissa.
Rakkain oli kuitenkin Liimattalan kesäpaikka, jossa savusaunan pehmeissä löylyissä oli hyvä irtautua kiireisestä arjesta. Hänen fyysisen kuntonsa salaisuus oli koko elämän ajan jatkunut aktiivinen liikunnan harrastaminen, maratoneja Hiski juoksi jo huomattavasti ennen kuin siitä tuli yleisemmin trendikästä.
Hiskillä oli aina aikaa laajalle ystäväpiirilleen. Erityisesti jokavuotinen kurssitovereiden tapaaminen ”Kansainvälinen Metsäkongressi” merkittiin kalentereihin aina vuosi etukäteen ja eri puolilla Suomea järjestetty kisa Summanmutikan hallinnasta huipensi kesän vieton.
Hiski oli hauska seuramies, ja positiivisen elämänasenteensa hän säilytti vaikeasta sairaudestaan huolimatta loppuun saakka. Metsämiehen kohtaloksi koitui lopulta uusiutunut aivosyöpä.
Hiskiä kaipaamaan jäi perheen ja lähisukulaisten ohella laaja ystävien joukko.
KARI KORHONEN
HARRI SEPPÄNEN
ERKKI TILLIKAINEN
Kirjoittajat ovat metsänhoitajia sekä Kari Puukon kurssitovereita ja ystäviä
