Keski-Suomen opiston nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaopiskelijat ovat työstäneet kevään aikana koko illan musikaalin Ironiaa. Perjantaina ensi-ilta jännitys purkautui iloiseen huutoon yleisön aplooderatessa seisaallaan. Kova työ ja ryhmän ilo välittyivät varmasti kaikille.
Ehyen ja jenkkimusikaalimaisen värikkään esityksen ohjannut ja kirjoittanut Reetta Inkeroinen hyppäsi myös lavalle taidokkaasti laulamaan. Pitkä teatteriharrastus näkyi lopputuloksessa hienona kokonaisuuden hallintana. Kahdenkymmenen tekijän joukko ja musikaalin tyylilajilliset haasteet olivat selkeästi näpeissä.
Tarinassa oli hienosti läsnä draaman perusainekset ja vastavoimat. Parisuhdeongelmat ovat aina käsittelemisen arvoisia, tosin vielä enemmän rosoisuutta ja elämänmakua esitys olisi vielä kestänyt. Tekstissä oli aavistus ennalta-arvattavuutta, mutta sen paikkasi muutama mainio dramaturginen oivallus ja mehukas repliikki. Myös rytmi olisi ollut napakasti kohdallaan ilman turhia black-outissa tapahtuneita siirtymiä. Suurta lavaa olisi voinut käyttää vielä ekologisemmin vaikka ilman tuolimassaa. Ohjaajan tärkein tehtävä on kuitenkin saada näyttelijät uskomaan fiktioon ja tekemään se yhdessä. Tässä asiassa ei nöyristelty.
Multitalenttia löytyi muistakin ryhmän jäsenistä kuin Inkeroisesta. Laulu irtosi upeasti kaikilta -jos ei aina ihan puhtaastikaan, niin rohkeasti. Laulutaitoisimpia olisi tietysti voinut käyttää vielä enemmän tuomaan varmuutta hommaan. Samettista Jesse Korkattia ainakin olisi mielellään kuunnellut kauemminkin. Myös Korkatin esittämälle Jussille olisi toivonut draamallisempaa osuutta koko tarinan kannalta.
Näyttelijäntyössä luotettiin musikaalimaiseen, suureen ilmaisuun. Tuulia Korpela (Matilda) nakutteli rytmitajullaan monet kohtaukset lentoon ja päähenkilö Viiviä esittänyt Paula Viitala olisi valmis jo suuremmillekin musiikkiteatteriestradeille. Näytelmän erilaisia mieskuvia tulkinneet Sauli Tarvainen ja Patrik Kärki täyttivät molemmat lavaa sympaattisuudellaan. Pauliina Hulkkonen (Tanja) ja Ida-Maria Toiviainen (Elli) olivat lavalla hienosti läsnä. ”Nimettömiä” sivuhenkilöitä oli käytetty hienosti kuvittamaan aihetta ja maailmaa, jossa liikuttiin.
Ammattimaisen oloinen bändi (Mimi Steffansson, Ville Hardén, Teemu Kaipomäki ja Aleksi Ruotsalainen) tulkitsivat tuttuja biisejä raikkaasti ja parasta antia oli henkilöhahmojen sisäisten tuntojen musiikillinen tulkinta. Kun katsoja jää kaipaamaan lisää, on jotain todella saavutettu.
Esitystä pystyi arvioimaan kriittisesti kuin tasokasta harrastajateatteria.Ei ”silleen kivan kannustavasti” kuin pakollista opinnäytetyötä. Kunnianhimoinen projekti on todella katsomisen ja kuulemisen arvoinen!
Pilvi Honka
Ironiaa-nuorisomusikaali Suolahtisalissa
la 11.5. klo 14 ja 19
ti 14.5. klo 19
ma 20.5. klo 19
liput 5 e
ensi-iltayleisö
En ollut tyytyväinen esitykseen, olin ensi-illassa ja näin vain amatöörimaista töherrystä! En suosittele!
He ovatkin nuoriso-ohjaajaopiskelijoita pääosin. Jos tahdot ammattilaisten kädenjälkeä mennä katsomaan, painele Broadwaylle. Mistä teitä hapannaamoja riittää?