Halosen Arto iskee tällä kertaa fiktion keinoin. Näkyykö katsomossa hiihtoniiloja? ÄKS-kriitikot eivät ihan yksimielisiä olleet tämänkään taideteoksen arvosta.
Isänmaallinen mies (2013)
MATTI PASANEN: XXXX
Mielestäni erinomaisen mielenkiintoinen elokuva. Elokuvassa ollaan vakavienasioiden äärellä. Ohjaaja Arto Halonen näköjään viihtyy nimenomaan noiden doping-traumojen parissa. Hänen aikaisempi elokuvansa Sinivalkoinen valhe aiheutti aikamoista kohua aikanaan.
Vahvat näyttelijäsuoritukset niin Martti Suosalolta, Pamela Tolalta kuin kaikilta muiltakin näyttelijöiltä täydentävät hyvin kokonaisuutta.
Elokuva avaa ehkä aivan uusia näkymiä dopingsotkuihin. Kun puurot ja vellit menevät oikein kunnolla sekaisin mikä on seuraus, löysä puuro vai tukeva velli!!!
JAANA TANI: XX
Kansa tarvitsee sankareita. Kullasta ja kunniasta on taisteltava, ja jos onnistut, saat sen kolmannenkin mökkitontin. Jalo kilpa on mennyttä aikaa – vain voitto merkitsee. Isänmaan edestä on tehtävä kaikkensa.
Arto Halonen on ohjannut tragikoomisen hiihtoelokuvan Isänmaallinen mies. Siinä työttömäksi jäävä Toivo (Martti Suosalo) päätyy tuhdin verensä ansiosta Suomen hiihtomaajoukkueen huoltojoukkoihin. Hänen verensä myötä hiihtäjälupauksemme Aino (Pamela Tola), palmikkopää Suomi-neito, hiihtää kohti unelmaansa.
Pienen maan on aina pitänyt ponnistella enemmän. Rehti kilpailu on ollut tärkeä. Sisukas suomalainen on aina lopulta ihan omilla ansioillaan päihittänyt ison ja pahan. Sitten muut alkoivat käyttää vilpillisiä keinoja. Selviytyäkseen oli seurattava samoja jälkiä. Myös suuressa urheilutaistossa kaikki keinot ovat lopulta olleet sallittuja. Se, että muutkin käyttivät, antoi moraalisen oikeutuksen. Tee kaikkesi, mutta älä jää kiinni.
Kansakunnan muisti ei anna unohtaa. Lahden MM-kisojen suomalaisen hiihdon doping-skandaali on jättänyt ikuisen trauman. Mehän kuitenkin uskoimme puhtauteen, eikö niin?
Isänmaallinen mies -elokuva vie katsojansa 80-luvulle suomalaisen hiihdon kulta-aikaan. Aivan vilpitön usko on Hiihtoliiton johdolla ja valmentajilla siitä, että isänmaan edestä on oltava valmis kaikenlaisiin uhrauksiin. Kävelevä varatankki Toivo kerran yrittää muistuttaa moraalista, mutta johdolla on vastaus. Moraali on vain heikkoja varten, sellaisille, jotka tarvitsevat rajoja löytääkseen päämääränsä.
Vaikka elokuva on fiktiota, on henkilöiden ja tapahtumien taustalla todellinen tarina. Voikin kysyä, miksi menneiden vuosikymmenten hyvät ja huonot urheilu-uutiset on pitänyt vielä kerran kuvata. Meille tositapahtumat eläneille ei paljastunut mitään uutta, ja tämän ajan ihmistä ei 80-luvun perinteinen tyyli paljon kiinnosta. Jotakin uutta pohdiskeltavaa olisi voinut tuoda vaikkapa urheilijan näkökulmaan syventyminen. Kysehän on aina henkilökohtaisesta uhrauksesta: menestyksen hintana on omista periaatteistaan luopuminen. Menestyjiä rakastetaan, mutta kaaduttuasi olet yksin. Ja kun yksi on joukosta poissa, löytyy aina seuraava isänmaallinen mies.
Aikalaiskuvaus toi esiin viinahuuruissa törttöilevän suomalaisen, sellaisen, jota ei erota toisesta suomalaisesta kuin kuolema ja poliisi. Elokuvan musiikkina soineen tuon ajan hittibiisin Boney M -yhtyeen Rivers of Babylon -kappaleen voisi ajatella koko suomalaisen hiihtomaailman vertauskuvana. Pahuuden ja pelon vangiksi oli jouduttu, ulospääsyä pimeydestä ei enää ollut. Ei, vaikka kuinka huusit ”havuja, perkele”.
HANNU LÖNNROTH: XXX
Hiihdon doping-sotkuista dokumenttielokuvan Sinivalkoinen valhe tehnyt Arto Halonen palaa ohjaamassaan samaan aiheeseen draamaelokuvassa Isänmaallinen mies. Elokuva on tragikomedia Toivosta (Martti Suosalo) ja lupaavasta hiihtäjäneidosta Ainosta (Pamela Tola). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 80-luvulle kahteen talveen, yksiin maailmanmestaruuskisoihin ja yksiin olympialaisiin.
Jouduttuaan työttömäksi Toivo menee elämänsä ensimmäisen kerran verenluovutukseen ja sattumalta tapaa hiihtomaajoukkueen lääkärin. Lääkäri toteaa Toivon veriarvot poikkeuksellisen hyviksi ja houkuttelee hänet mukaan maajoukkueen valmennusryhmään. Toivosta tulee joukkueen varatankki, jota käytetään veritankkaukseen silloin kun on ongelmia aiemmin talteen otettujen veripussien kanssa. Erityisen hyvin Toivon veri sopii nuoren Ainon suoniin ja heille kehittyykin aivan erityinen suhde. Ajan myötä Toivon palvelukset palkitaan tekemällä hänestä koko joukkueen varajohtaja. Ulkomaanmatkojen runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa Toivolle ja myös koko joukkueelle ongelmia, välillä vakaviakin. Hyvä yksityiskohta on, kun aikoinaan dopingista kärähtänyt Ben Johnson iskee Toivoa turpaan maksamattoman taksimatkan vuoksi.
Puvustuksessa on tuotu hyvin esiin 80-luvun tunnelma, jota korostaa aina välillä soiva Boney M:n Rivers of Babylon. Henkilöiden roolinimet viitannevat selvästi sen ajan todellisiin hiihtovaikuttajiin. Suosalo on Toivona hyvä ja Pamela Tolakin suoriutuu osastaan ihan kohtuullisesti. Muut hahmot jäävät enemmän tai vähemmän taka-alalle. Elokuva huipentuu suorastaan loistavaan viimeiseen repliikkiin.
Uutisvuodon perinteisen kysymysasettelun mukaan: faktaa vai fiktiota – siinäpä pohdittavaa. Tämän päivän hiihtomaajoukkueen menestyksellä mitattuna, isänmaallisia miehiä ei Suomessa taida enää montaakaan olla.
KINOMIKKO / MARKO: XXX
Kumpaan kategoriaan kuulut? Onko moraali sinulle tärkeämpi vai oletko kenties Isänmaallinen mies? Arto Halosen uudessa elokuvassa paikoitellen suuren urheilujuhlan tuntua. Suuren verimäärän vuoksi olisin olettanut ikärajaa korkeammaksi. Vitsi vitsi..
