Suomi on noussut reilussa sadassa vuodessa köyhyydestä maailman hyvinvointivaltioiden joukkoon. Häikäisevä suoritus on luonnollisesti monen asian summa. Silti, vaikka paljon on hyvää, on aina myös parannettavaa. Hyvinvoivassa yhteiskunnassa olennaista ei ole hyvinvoinnin maksimoiminen vaan pahoinvoinnin minimoiminen. Sitäkin meillä riittää.
Itsenäisyyspäivä on kuitenkin ilon päivä. Sitä tulee juhlia monin eri tavoin mutta tärkeää on palata niihin vaikeisiin aikoihin jolloin itsenäisyys saatiin pidettyä. Tasan 80 vuotta sitten Suomi oli veitsenterällä. Silloin itsenäisyyspäivä oli työpäivä. Lähes kaikki juhlallisuudet oli peruttu. Talvisota oli alkanut ja syntyi talvisodan ihme. Taistelimme olemassaolosta 105 kunnian päivää. Maailman katseet kääntyivät pieneen Suomeen, joka yksin taisteli moninkertaista ylivoimaa vastaan. Talvisodan taisteluilla turvattiin maamme itsenäisyyden säilyminen. Se tapahtui kuitenkin raskain ehdoin ja raskain tappioin. Oli taivuttava alueluovutuksiin ja asutettava kotinsa menettäneet yli 400.000 karjalaista. Sama toistui uudestaan jatkosodassa mutta itsenäisyys säilyi jälleen. Tästä kaikesta meidän on kiittäminen veteraanisukupolvea niin miehiä kuin naisia sekä taistelurintamalla että kotirintamalla. Kaksi vuotta sitten Suomi 100 vuonna kiitosta tulikin heille runsaasti mutta sitä ei saa unohtaa. Veteraanisukupolven työt ja perinne tulee muistaa vuodesta vuoteen. Ne eivät saa himmetä. Veteraanien määrä vähenee nopeaa tahtia. Koko Äänekoskella on heitä enää 14, mutta jo poistuneitten veteraanien puolisoita on joukossamme vielä kymmenittäin.
Veteraanijärjestöt ovat miettineet valtakunta-, piiri ja yhdistystasolla jo pitkään tulevaa perinneaikaa. Näin myös Keski-Suomessa ja Äänekoskella. Tavoitteena on lähivuosina perustaa Keski-Suomeen yksi perinneyhdistys, jonka tehtävänä on pitää yllä ja siirtää veteraanien kunniakasta perinnettä jälkipolville. Kuhunkin kuntaan on tarkoitus perustaa perinnetoimikunta jo nyt. Näin on tehty Äänekoskella. Se toimii yhdyssiteenä tulevaan perinneyhdistykseen. Hyvin tärkeänä tehtävänä toimikunnalla on saada nuoret henkilöt kiinnostumaan perinnetyöstä. Lisääntyvä yhteistyö koululaitoksen kanssa on yksi tavoite. Veteraaniperinne ei ole veteraanijärjestöjen ja veteraanien perinnejärjestöjen omaisuutta. Siinä on kyse koko suomalaisen yhteiskunnan, meidän kaikkien historiasta.
Viettäkäämme tulevaa itsenäisyyspäivää arvostaen ja kunnioittaen. Muistakaamme että yhdessä olemme vahvoja, vaikka sitä on joskus vaikea myöntää, me todella tarvitsemme toisiamme. Yhdessä meillä on kaikki edellytykset pärjätä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Markku Louekari
Äänekosken Sotaveteraanien puheenjohtaja
