Keitelejazz jatkoi kovan kotimaisen kattauksen tarjoilua torstai-iltana.
Katsojan mieltä ilta kutkutti musiikillisen annin lisäksi bäkkäritapahtumia miettiessä. Puheenaiheista tuskin tuli esiintyjien kesken pulaa.
Juttu on nimittäin näin, että torstai-illan avanneen Tiisun basisti on Väinö. Kyllä, sama Väinö, jota viimeisenä lavalle noussut J. Karjalainen etsi kuumeisesti vuonna 1996 (Missä se Väinö on? oli tuon kesän Suomen soitetuin kappale).
Isä ja poika on kiertänyt samoja isoimpia kesäfestareita muun muassa Joensuun Ilosaarirockissa ja Turun Ruisrockissa.
Samoilla lavoilla on myös esiintynyt Chisu, J. Karjalaisen, hyvä ystävä. Keitelejazzeilla Chisu nousi hetkeksi laulamaan J. Karjalaisen esityksen ajaksi.
Tiisun keulahahmo Tiisu ei millään jaksanut pysyä lavalla vaan hyppäsi yleisön sekaan tanssimaan ja laulamaan.
Tiisu on tunnettu vauhdikkaasta lavashowsta ja lavan ulkopuolisista tempauksista. Ruisrockissa bändi ui keikalleen, onneksi siltä vältyttiin tällä kertaa.
Torstai-illan avannut Tiisu ihastutti katsomaan saapuneen yleisön tyylilleen uskollisesti: juoksemalla ja tanssimalla ihmisten seassa.
– Lämmitän tämän paikan seuraaville suurille nimille, laulaja Henrik ”Tiisu” Illikainen selvitti tampatessaan nurmikkoa yleisön keskellä.
Kierrosten lisääminen jazzyleisöön oli tarpeen, sillä Chisun ääni oli karhentunut Pariisin keikkojen jäljiltä. Lämpimästi illan toisen artistin vastaanottanut sai Chisun nopeasti unohtamaan pienet ääniviat.
Yön pimentyessä esiintynyt suomirockin legenda ja bluestaituri J. Karjalainen, joka tunteella tarjoili sekä uusinta tuotantoaan että tunnetuimpia klassikoitaan, kuten Hän (1988) ja Kolme cowboyta (1981).
Chisu kiertää lähes jokaisen ison musiikkifestarin tänä vuonna. Jatkuva matkustaminen ei lavalla näy. Taustalla kosketinsoittaja Emilia Takayama.
Chisu sai yleisön vuoroittain herkistymään ja rokkaamaan.
Chisu ojensi yleisöä: basistivitsit ovat tyhmiä ja ne pitäisi kieltää kokonaan. Ilman Tero Paloa tämäkin bändi kuulostaisi laimealta.
Chisu nousi J. Karjalaiseen rinnalle laulamaan Meripihkahuonetta.
J. Karjalainen antoi kaikkensa lavalla ja yleisö kiitti laulamalla raikuvasti tunnetuimpien kappaleiden mukana
