J.Vehkala & Ystävät on pumppu joka on tarttunut suomalaisten yhtyeiden tuotantoon jo kymmenen vuoden ajan. Pääsiäisen aikaan kuullaan tribuutti Lapinlahden Lintujen kappaleista, otsikolla Keski-ikä on syvältä.
Ensimmäisen kerran musisoitiin teemalla Suloista ja haikeaa. Juice Leskisellä on valtava suuri arsenaali mistä ammentaa. Suloista ja haikeaa sisälsi hyvin melankolisen setin.
– Kaksi kertaa peräkkäin tehtiin konsertit Juicen biiseillä, tosin eri nimellä osin eri kappaleilla. Luonas kai olla saan – silläkin nimellä me keikkailtiin. Baareissa ja erilaisissa tapahtumissa kierrettiin Ei elämästä selviä hengissä -nimen alla.
2018 otettiin koppia Leevi and the Leavingsin tuotannosta. Kuten Juicella, on myös Leevillä valtava saavi josta nostaa lavalle biisejä peräjälkeen.
– Leevi -projekti Ihanasti sanottu kasvoi isolleen kun saatiin Suolahtisali loppuunmyydyksi vuonna 2019.
Keikkailla on saanut kuntarajoen ulkopuolellakin, kun vallattu on Saarijärvi, Helsinki ja saatu kiinnitys Traktorijazzien vakiokalustoon. Vehkala kertoo, että melankolinen puoli näkyy, jopa tulevassa Lapinlahden Linnut -tribuutissa.
– Yllättäen huomasin, että Lapinlahden Lintujen kappaleissa on tekstit hyvin sydämeen käypäisiä.
Vehkala sanoo, ettei hän ystävineen asettaudu ”Lappareiden” tapaan jonoon, eivätkä he edes yritä olevan yhtä hauskoja kuin tämä 1983 perustettu ja 2013 lopettanut yhtye oli.
– Me tehdään edelleen omanlaista hommaa tällä ystäväporukalla.
Willessä myytiin loppuun pääsiäisunnuntain keikka ja lisäkeikka toiselle pääsiäispäivälle alkaa olla myös lippujen osalta myyty. Kuusimiehinen orkesteri on harjoitellut koko kuluvan vuoden, ja tällä kertaa ääneen pääsee myös ystävien luottopakki, äänentoistosta vastaava Ari Korhonen.
– Arilla on rooli yhden säkeistön verran, Vehkala vinkkaa.
Miksi Lapinlahden Linnut?
– Idea lähti liikkeelle jo korona-aikaan, jolloin esitettiin muutama bändin kappale Painotalolla tehdyssä stream -lähetyksessä. Ajatus jäi kytemään, ja olin jo vähän kuopannutkin koko ajatuksen, mutta Janne (Liekkinen) oli innokas, ja kysyi lähes viikoittain, että milloin aletaan?
Vehkala pohti asiaa ja kun sai langan päästä kiinni, alkoi biisilista täyttyä.
– Kun tajusin, ettei sen tarvitse olla mikään huumorijuttu, ettei meidän tarvitse tehdä kainalopieruja, vaan olla niin hauskoja kuin me omalla tavallamme ollaan.
Vehkala lähti kahlaamaan Lappareiden tuotantoa etsien syvällisempää sanomaa.
– Esimerkiksi kappale Aimon virsi on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä, Vehkala paljastaa.
Yllättäen nämä biisit osoittautuivat haastaviksi soittaa. Kitaristi Janne Liekkinen sanoo, että kotiläksyihin on tullut uhrattua aikaa aivan huolella.
– On tullut treenattua ja paljon. Vaikkei sitä heti uskokaan, nämä ovat olleet todella vaikeita biisejä soittaa. Esimerkiksi basisti Sidi Selin on joutunut vaikeaan paikkaan, hän on opetellut todella huolella, ja konsertissa saadaan kuulla Sidin upeita bassolinjoja. Mennään myös kaksilla koskettimilla, jotta saadaan aidon kuuloinen Lappari-soundi. Koskettimia soittaa Jaska Liimatainen ja minä, Vehkala sanoo.
Teemana on keski-ikä. Mikäs sen parempi teema, kun soittajat ovat siirtyneet tälle elämän osalle – paitsi rumpali Konsta Vehkala.
– Keski-ikäisen miehen ilot ja surut on hyvä kantava juttu, ja ne soivat joka biisissä. Konsta on saanut hyvää esimakua kohti keski-ikää kun on saanut kuunnella näitä lauluja ja meidän juttuja. Ennen puhuttiin mitä tuli kaljareissuilla tehtyä, nyt vertaillaan verenpaine- tai kolesterolilääkkeiden vaikutuksia. Kolotuksia alkaa olla vähän jokaisella, ja niihin saa hyvin vertaistukea tässä ryhmässä. On hyvä päästä purkamaan keski-ikäisen miehen raivoa, Jukka Vehkala ja Janne Liekkinen naurahtavat.
