Mikko Keljo, Anton Kari ja Mari Hovinen elävät jalkapallontäyteistä elämää. Keljo ja Kari ovat Huiman tulevaisuuden toivojen, pojat 03, joukkueen valmentajat. Kentän laidalla ja huoltotiimissä on mukana myös Mari Hovinen joukkueenjohtajan ominaisuudessa.
– Jalkapallo on harrastus, joka vie koko perheen mukaan, Hovinen kertoo.
Hovisen pyykkikone pyörii siinä missä auton rattikin. Menossa mukana, ei vain pelireissuilla, vaan myös harjoituksissa tiukasti vaihtopenkillä istuva Hovinen kiittelee valmentajakaksikkoa vuolaasti.
– Katso nyt, pojat tekevät juuri niin kuin sanotaan, Hovinen pyörittelee silmiään.
Kotioloissa kymmenvuotiaita pojankoltiaisia kun saa käskeä useammin kuin kahdesti.
Jalkapallo on joukkuelajien aateliaa. Yksilöiden tavoite on yhteinen: tehdä maaleja vastustajan maaliin mahdollisimman paljon.
– Harjoituksissa harjoitellaan nimenomaan tiimityötä!
Maapohjahallilla pidetty treeni sujuu ilman vauhtia ja vaarallisia tilanteita vaikka koolla on parikymmenpäinen raitapaitajoukko.
– Asetutaan joukkuekuvaan, Keljo sanoo ja pojat ovat siinä samassa tonttulakkeineen kuvaan asettuneina. Tämä on hieno tiimi, Keljo nyökyttelee.
Pojat ovat samaa mieltä. Joukkue kokoontuu treeneihin kahdesti viikossa, tiistaisin Tekellä ja torstaisin Amiksella. Osallistumisprosentti on huima, yleensä treeneihin saapuu liki kaikki joukkueen jäsenet. Talvella ennätetään harrastaa muutakin. Moni kertoo laskevansa mutkamäkeä . Kesällä kokoonnutaan yhteen hyvinkin useasti, sillä pelejä joukkueella piisaa.
Jalkapalloa pelataan läpi vuoden. On harjoittelukautta, lepokautta ja kilpailukautta. Ja kaikkina näinä kausina on taustajoukoilla kova kysyntä.
– Innoissaan tässä ollaan mukana, sanoo Hovinen ylpeyttä äänessään.
