Äänekosken Urheilijoiden keihäänheittäjälupaus Jami Kinnunen alkaa olla valmis kesän koitoksiin. Tavoitteena ovat nuorten MM-kisat Eugenessa, Amerikan Oregonissa. Iso osa valmistautumista oli huhti–toukokuun vaihteessa leireily Portugalissa.
Tässä Jamin kokemukset kahden viikon leiristä, jolla mukana oli useita maailman huippuheittäjiä.
20. päivä lähdimme klo 6.30 Helsinki-Vantaan lentokentältä Münchenin kautta Faroon. Perillä olimme paikallista aikaa noin kello 14. Kelit eivät ensimmäisinä päivinä olleet mitään erikoisia. vähän oli viileätä ja satoi. Mutta parin päivän jälkeen kelit paranivat huomattavasti ja siitä lähtien kelit olivat todella hyvät aina leirin loppuun asti.
Leirille meitä lähti iso ryhmä, kaikki melkein maajoukkueurheilijoita. Kärkiheittäjistä tunnetuimmat mukana olleet olivat Antti Ruuskanen ja Ari Mannio.
Paikalla oli myös paljon muiden maiden urheilijoita ja todellisia huippuja. Eniten urheilijoita oli Venäjältä ja Saksasta. Paikalla oli mm. Saksan kiekkojätti Robert Harting (ja muutkin Saksan kiekkomörssärit) ja Venäjän entinen maailmanennätysnainen moukarissa, Tatjana Lysenko.
Myös Ruotsista oli urheilijoita jonkin verran paikalla, mm. keihäänheittäjä Kim Amb. Oli todella hienoa saada omien treenien lomassa nähdä heidän kaltaistensa maailmantähtien tekemistä, ja nähdä miten heidän treenisysteeminsä eroavat omistamme ja mitä vaatii päästä huipulle.
Omat leiritavoitteeni oli saada mahdollisimman paljon hyviä, laadukkaita heittoja tehtyä. Testeissä parantaa omia ennätyksiäni ja kaikista tärkein, PYSYÄ EHJÄNÄ! Hyvin näissä onnistuttiinkin.
LEIRIN EKOINA päivinä harjoitukset painoittuivat enemmän salilla pumppailuun, ja kun kelit paranivat niin siirryttiin ulos testaamaan loikkia ja nopeuksia sekä kuulanheittoja. Lähes kaikissa testeissä. mitä leirillä testattiin, pystyin tekemään ennätykseni. Joissakin paransin oikein paljonkin, ja joissakin testeissä pystyn voittamaan jo paljon minua tasokkaampiakin heittäjiä, esim. nopeustesteissä.
Heittoharjoitukset aloitin ensimmäisen viikon loppupuolella. Ensimmäisissä treeneissä ei ollut tavoitteena heittää kovaa, vaan hakea teknisesti hyviä heittoja lyhyellä vauhilla, tehoa kuitenkin käyttäen. Heittoharjoituksia tein leirillä yhteensä neljä ja se oli ihan sopiva määrä.
Vaikka on vasta 19-vuotiaasta pojasta kyse, niin minussa alkaa olla tehoja jo sen verran paljon, että ihan joka päivä ei kuitenkaan pysty heittämään. Jokaisessa heittoreenissä oli tavoite heittää pikkaisen kovempaa kuin edellisessä. Aivan täysvauhti ei vielä kulkenut odotetulla tavalla, koska nopeus on sillä tasolla, että ei vaan kerennyt heittää ja kuitenkaan täysvauhtisia heittoja ei ole kovinkaan paljon vielä alla.
Vähän lyhyemmästä vauhdista keihäs lensi kuitenkin hyvin. Treeniheittojen perustason sain nostettua samalle tasolle kun viime vuoden Portugalin leirin pisimmän treeniheiton mitta oli. Pisimmät heitot menivät 2–4 metriä pidemmälle kuin viime vuonna, ja se kertoo siitä, että talven treenit ovat menneet hyvin.
Vaikka teknisesti mitään parhaita heittoja en saanutkaan aikaiseksi, olen silti tyytyväinen. Mihinkä se keihäs sitten lentäisikään kun kaikki tekniikan palaset osuisivat kohdalleen?!
PORTUGALIN LEIRIT ovat aina raskaita sekä fyysisesti että henkisesti, ainakin minun mielestäni, vaikka kuntoni ei ole huonoimmasta päästä. Yhtään kokonaista lepopäivää ei tullut leirillä pidettyä, vaan normaaleina treenipäivinä oli kaksi treeniä aamupäivällä ja iltapäivällä (aamulla oli ”aamukirkko” eli aamukävely/yhteenkokoontuminen kello kahdeksalta. Lepopäivinäkin oli aina verryttelyharjoitus illalla.
Viimeisinä päivinä huomasi miehessä jo selvää leiriväsymystä, eikä ihme. Mutta hyvin sain vedettyä leirin loppuun asti, kunnialla! Viimeinenkin heittoharjoitus oli lauantaina 3. toukokuuta kun lähdimme kotiin sunnuntaina.
Kolmannen sukupolven keihäs-Kinnunen sai kepin lentämään lupaavasti Portugalissa.
Eli leirin tärkein harjoitus oli viimeisenä kunnollisena treenipäivänä, ja siinä treenissä sain heitettyä leirin pisimmät heitot. Ei se siis ihan penkin alle mennyt… ja kun leiristä selvittiin vielä ilman loukkaantumisia niin eihän leiriin voi olla muuta kun tyytyväinen. Tottakai aina on parantamisen varaa, jos täydellisyyteen haluaa pyrkiä.
Nyt kun olen ollut Suomessa, olen levännyt vähän enemmän. Keho pitää saada palautettua leiristä, että kisakausi ja tärkeät heittotreenit suomessa menisivät hyvin. Tämä kesä on kuitenkin minulle ensimmäinen, milloin olisi tarkoitus saavuttaa urallani ensimmäistä kertaa jotain vähän suurempaa.
Kaikki tavoitteet tälle kaudelle ovat kovia ja tärkeimmät liittyvät 19-vuotiaiden MM-kisoihin, mitkä ovat tällä kertaa Eugenessa, Oregonissa, heinäkuun lopussa.
Onnea ja menestystä Jamille tuleviin koitoksiin.