Jami Kinnunen kertoo kuulumisiaan avoimessa kirjeessään: kuinka talven harjoittelu on sujunut ja mikä on kesän tähtäys. Takana on monta leiripäivää niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. ÄKS on yksi Jami Kinnusen sponsoreista.
Tällä harjoituskaudella olen leireillyt normaalia enemmän eli elänyt sitä kuuluisaa ”urheilijan” arkea tai ainakin parhaan mukaan olen yrittänyt.
Normaalien maajoukkueleirien lisäksi olemme olleet Tallinnassa, Isossa-Britanniassa, Japanilaisten kanssa Pajulahdessa ja jo yhdellä etelän leirillä Portugalin Alfamarissa. Lähdemme vielä 27. huhtikuuta toiselle leirille Alfa Mariin. Kuten tästä nyt voi todeta, panostus urheiluun, asiaan jota rakastan, on ollut todella kovaa ja vuosi kerrallaan olen pyrkinyt pitkäjänteisesti olemaan parempi urheilija.
Tallinnassa olimme 7 – 10.12. eli tämä oli aika lyhyt, mutta todella antoisa leiri. Leirillä olin isäni Kimmon ja kahden hänen ulkomaalaisen valmennettavan kanssa. Leiri koostui vielä aika perustreenaamisesta koska oli vielä peruskuntokausi. Eli määrällisesti tuli treenattua paljon. Totta kai, kun leiri oli kyseessä, niin pitää siellä aina vähän testailla. Ainoat asiat, mitä siellä testattiin, olivat kuulanheitot. Ne sujuivat todella hyvin siihen verrattuna, että vielä ei tehoja haettu missään muodossa ja edellisen kerran olin heittänyt kuulatestit kesällä. Mutta tähän voin todetta että isän ennätyksen rikoin kuitenkin mahtavalla kahdella senttimetrillä yhdessä näissä kuulanheittotestissä. Ja sehän se vasta mieltä lämmittikin!
Isossa-Britanniassa olimme 21 – 25.1. Leiripaikkana oli Loughborough. Siellä treenasimme Loughboroughin yliopisto alueen mahtavissa treenipaikoissa. Keskus on Britannian yleisurheilun pääharjoituskeskus ja keihäänheiton päävalmentajan David Parkerin kanssa oli luontevaa työskennellä, koko leirin ajan. Tämä oli minulle uusi ja todella hieno asia, koska en ollut ikinä ennen käynyt Briteissä. Tällä leirillä toimin myös vähän ”valmentajan” roolissa omien treenien ohella.
Se mikä brittiläisessä yleisurheilussa pisti silmään, oli se että treenejä ei välttämättä ollut kahta tai kolmea päivässä. Päivän treenit koostuivat yhdestä joskus kahdesta hyvin pitkästä treenistä. Eli yhden treenin aikana tehtiin kaikki mitä me suomalaiset teemme kahden tai kolmen treenin aikana. Tämä on brittiläisten tyyli. Treeni on aina stressitekijä, joten he keskittyivät päivän aikana yhteen, hyvin pitkään ja laadukkaaseen treeniin. Suomipojalle tämä oli hyvin yllättävää aluksi koska huomasin että treenit venyivät helposti yli kolmeen tuntiin. Näin myös yhden kymmenottelijan, joka treenasi välillä meidän kanssamme ja hänen päivän treeninsä kesti viisi tuntia. Koko tämä viisituntinen oli kuitenkin laadukasta treeniä. Myös useat heittolajien edustajat treenasivat kolmen-neljän tunnin ajan.
Omat treenini menivät todella hyvin. Treenipaikat olivat mitä parhaimmat. Briteissä oli sen verran lämmin, että pääsimme heittämään myös ulos jo tässä vaiheessa vuotta. Tämähän ei ole Suomessa mahdollista ellei halua heittää lumihangessa tai aurata itselleen heittopaikkaa kentälle. Onhan meillä myös vähän kylmempääkin ulkona. Kuitenkin pystyin heittämään hyvin pienellä vauhdilla ja pienillä tehoilla jo 70 metriä tähän aikaan vuodesta, mikä oli mielestäni hyvä asia. Muutenkin heittäminen ja tekeminen on ollut tällä harjoituskaudella todella hyvää koska ei ole ollut juurikaan mitään vaivaa mikä haittaisi tekemistäni. Tapasin myös Euroopan mestarin Adam Gemilin. Hän on todella sympaattinen ja mahtava ukko!
Pajulahdessa leiri Japanilaisten kanssa oli 15 – 21.2. Paikalla oli kolme valmentajaa, viisi poikaheittäjää ja kaksi tyttö heittäjää, joista Haruka oli viime kesän nuorten 17-v-maailmanmestari.
Perusleiri, treeniä, treeniä ja treeniä. Ja Japanilaisia perussanoja ja varsinkin isän kohdalla käyttäytyminen Japanilaisittain, oli ”vanhalla mestarille” vaikea rasti.
Voi per, miten vaikea kieli. No, saman sanat suurin piirtein, japanilaiset sanoivat Suomen kielestä. Viikko oli ikimuistoinen ja rankka perusleiri viikko, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, jokaiselle leirin osallistujalle.
Heti seuraavana maanantaina 22.2 lähdimme Portugalin Alfamariin. Leirin pituus oli 12 päivää ja leirillä oli mukana minun ja isäni lisäksi kaksi hänen ulkomaalaisvalmennettavaa, Kankaan Jenni, Nokelaisen Heidi, para-urheilijoista Marjaana Heikkinen ja pari vierailevaa tähteä sekä hieroja. Joten pienellä porukalla mentiin. Leiri onnistui todella hyvin. Kelit olivat hyvät, eivät liian lämpimät eikä liian kylmät. Määrällisesti treenattiin vielä paljon, treenipaikoilla vietettiin paljon aikaa ja vähän testailua oli myös mukana. Testeissä ehkä merkittävin kyykky 195kg, joten vielä miesten painoihin on 5kg matkaa. Mutta kyllä 195 kg kyykky alkaa jo olemaan ihan hyvä tulos 85 kg painoiselle miehen alulle. Jalkojen voimataso ja räjähtävyys alkaa olemaan ihan hyvällä mallilla. Kaikki treenit menivät, kuten pitikin. Heitto kulki hyvin vaikka vieläkään ei kovin kovilla vauhdeilla heitetty, kuitenkin sain treeniennätyksen heitettyä ja sehän on todella hyvä tähän aikaa vuodesta. Seuraavalla leirillä jos saisin pari metriä treeniheittoihin lisää, niin alkaisi kunto olemaan sellainen millaiseksi sen haluankin ennen kesää olevan.
Portugalin leirit ovat muutenkin todella mahtavia, treeniporukka on todella hyvä ja treenipaikat mahtavat. Ruoat, palautumiskeskukset ja ihan kaikki palvelevat urheilijoita ja kaikki perusjutut ovat hyvin lähellä ja oma energia on helppo suunnata perusharjoitteluun. Nämä leirit ovat sitä urheilijan parasta aikaa. Ja Sergio pitää meistä urheilijoista hyvän huolen, omalla tyylillään.
Paljon on ollut matkustamista/leirejä tällä harjoituskaudella eli todella paljon on taas pyritty panostamaan urheiluun, hakeutumalla uusiin haasteisiin, uusissa harjoituspaikoissa pitkin Eurooppaa. Minulla on omat unelmat ja ne vaativat minulta myös henkisesti paljon ja te minun urheilu-uralle tärkeät sponsorini ja varsinkin oma rakas(omintakeinen) perheeni tukevat jokapäiväisillä toiminnoillaan tavoitteideni saavuttamista. ”Matkani” on vielä kesken, mutta step by step, kohti uusia ”seikkailuja”, kasvaen kohti huippu-urheilijaksi.
Näihin kuviin ja tunnelmiin
terveisin Jami Kinnunen
Sinulla on mahtavat esikuvat Jorma-pappa keihään ME-mies ja olympiahopeamitalisti ja isä -Kimmo maailmanmestari!! Ehkä vielä eräänä päivänä keihäänheiton maailmanennätys palaa takaisin isiensä maalle, onhan keihäänheitto eräs suomalaisen urheilukansan rakkaimpia ja kunniakkaanpia lajeja!!!! Ja sinä Jami voit olla, joka sen tekee!!!???
Upea Jami, Onnea todella paljon urallesi ! Olet hieno nuori mies,
kaikkea hyvää 🙂
Jorma vaari on ehkä joskus vertaillut treeniolosuhteita. Kovista olosuhteista hän puskikin huipulle kivikovalla meiningillä. -69 ME on elävästi mielessä, kun ennätys palasi oikeaan maahan. Samoin Tokion MM oli juhlaa!
Oikea asenne tuntuu jatkuvan isiltä pojille, se tietää hyvää!