Muusikko ja säveltäjä, SE-bändin laulaja ja lauluntekijä Yari on nyt myös kirjailija. Maaliskuussa ilmestyi hänen muistelmansa, Taikurin apulainen, josta löytyy luku Suolahdesta.
Vuonna 1977 oli Suolahti muuttunut kauppalasta kaupungiksi. Ja tuohon aikaan tuli Suolahti minulle tutuksi Jyväskylään opiskelemaan tulleiden suolahtelaisten kautta. Heillä oli ryhmä nimeltä Mäkelä Filmi & Jazz jossa Kari ”Alwin” Baljaskin, Jukka Kuusikko ”Toropainen”, Riku ”Liekki” Lehmusoksa ja Juha ”Halapaviina” Hintikka. Mukana hengailivat ulkojänsenen roolissa muun muassa nykyinen ortodoksipiispa, metropoliitta Arseni (Jorma Heikkinen) sekä musikaalinen monilahjakkuus Jyrki Honkonen. Suojarinteen kehitysvammalaitoksessa palvelleet sivarit osallistuivat Mäkelä Filmi ja Jazzin omaehtoiseen kulttuuritoimintaan kuten jameihin työväenopistolla ja Suojarinteellä – ja niissä myös SE-bändin esiaste soitti.
Suolahti ei näyttänyt kaupungilta: puuttui esikaupungit, korttelit, liikennevaloristeykset, tornitalot ja niiden kivijalassa sijaitsevat pikkukaupat. Suolahti oli yksi raitti, jonka varrella sijaitsi kaikki. Liikenteessä enemmän traktoreita kuin autoja. Ensimmäinen muistikuva Suolahdesta on, kun paikallisen poliisiaseman edustalla ryhmä pussihousuisia ukkoja seisoskeli sätkiä käärien. He keskustelivat ikkunaan teipatusta etsintäkuulutuksesta, jossa pyydettiin välittömästi soittamaan poliisille, mikäli näkee vilauksenkin saksalaisen terroristijärjestön Punaisen armeijakunnan eli Baader-Meinhof -ryhmän jäsenistä. Ukot painoivat tarkkaan mieliinsä terroristien naamataulut. Ehkä joku voisi olla matkalla Lappiin piileksimään virkavallalta ja pysähtyisi Suolahteen tankkaamaan. (Ote kirjasta Taikurin apulainen)
(juttu jatkuu kuvan alla)
Mäkelä Filmi ja Jazz oli energinen ja aktiivinen ryhmä, joka teki performansseja. Ryhmän sisällä oli bändi, Tytöt tyrkyllä, joka sai aikaan hienoa meteliä. Bändi kulki mukanamme keikoilla loihtien psykedeelistä tunnelmaa valoilla, sekä diashowlla laittamalla diaan vesivärejä ja saippuaa. Alwin soitti vastoilla rumpuja ja ääntä tuli myös, kun sähkökitaraan porattiin reikiä.
Riihijärvenkadulla, Alwinin kodin piharakennuksessa sijaitsi ryhmän tukikohta, jazzklubi, Siellä äänitettiin kaikenlaista materiaalia ja yksi näistä päätyi joululevylle nimeltä Isopäärami Ystävineen – Kevyesti puoli viiteen. Levy alkaa Toropaisen lausumalla joulujulistuksella ja levylle on taltioitu myös jazzklubilla äänitetty improvisoitu ”kuunnelma” Surullinen tarina. Isopäärami oli suolahtelainen hahmo, jolla ei ollut mitään tekemistä Mäkelä Filmi & Jazzin kanssa. Ymmärsin, että Suolahdessa oli tapana antaa ihmisille liikanimiä, kuten koko Filmi & Jazzin poppolle. Hanoi Rocksin manageri, Seppo Vesterinen kertoi kuinka he kuuntelivat Surullista tarinaa ollessaan maailmankiertueella päästäkseen Suomi-tunnelmaan, mielestäni se on jo melkoinen legenda! Toropainen töräyttää Otto Donnerin trumpettia levyllä Ja me tehtiin rakkautta. Tarvitsimme häröääniä, ja koska Toropainen ei osannut trumpettia soittaa, se toimi loistavasti tarpeeseen. Käänsimme Alvinin kanssa yhteistyössä Ramonesin Sheena Is A Punk Rockerin muotoon Tiina on niin nuori, joka päätyi myöhemmin myös Problemsin levylle.
Suolahden ryhmä tuntui hengenheimolaisilta. Honkosen Jyrki kävi luonamme Ränssin kievarissa, ja toimi SEn rumpalina ennen kuin löydettiin oikea rumpali. Jyrki tuurasi kosketinsoittajaamme Ulmasta ensimmäisellä festarikeikallamme. Suolahtisuhde oli hyvin tiivis, ja näistä Filmi & Jazzin jäsenistä saimme SE-bändin ensimmäiset roudarit. Olimme soittamassa Äänekosken kansantalolla 22.2.1979 ja allakkaan kirjaamani tiedon mukaan teimme yleisöennätyksen. Suolahteen liittyy myös eräs vahva muisto: odotin linja-autoa matkahuollon baarissa ja sain ensimmäisen LP:mme levyarvion käsiini ja olin aivan wau!
Nykyään laulan ortodoksikuorossa, vaikka en kirkkoon kuulukaan ja näissä merkeissä tulee tavattua Piispa Arsenia aina aika ajoin ja Toropaisen kanssa pidämme yhä yhteyttä. Elämässä asiat ovat pienistä sattumista kiinni: minne menee, ketä kohtaa ja mitä tapahtuu. Ja tällaisista sattumista voi tulla yllättäen koko elämän mittaisia.
Alwin kuoli pari vuotta sitten. Hautaan hänet siunasi Piispa Arseni ja minä sain kunnia olla laulamassa hänen siunaustilaisuudessaan.
Hyvä muisto on myös soolokeikalta Äänekosken Painotalon Club Painikselta tammikuussa 2017. Se oli hieno paikka, huippukeikka ja loistotunnelma sekä -yleisö.
Fakta
– Jari ”Yari” Knuutinen s. 2.11.1957 Jyväskylässä, asuu Polvijärven Sotkuman kylässä
– säveltäjä, muusikko
– Se-yhtyeen jälkeen levyttänyt yhtyeissä Onnensoturit ja MXYZPTLK. Vuodesta 1992 lähtien esiintynyt ja levyttänyt sooloartistina.
– Tehnyt musiikkia yli 70 elokuvaan, mm. Claes Olssonin ohjauksiin Akvaariorakkaus (1993), Ihanat naiset rannalla (1998) ja Rikinkeltainen taivas (2022) Akvaariorakkauden musiikista Jussi-palkinto.
– taiteilijaeläke 2021.
– Muistelmateos Taikurin apulainen julkaistiin maaliskuussa 2023 (Like) ja se on keikkunut koko kevään kirjakauppojen myydyimpien kirjojen joukossa.
Kitara vai koskettimet?
– Tietenkin kummatkin.
C-kasetti vai vinyyli?
– vinyyli
Ratsia vai Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut
– Kumma Heppu
Pahkasika vai Hilse?
– Pahkasika
Kemi vai Jyväskylä?
– Jyväskylä
Ilokivi vai Ylä-Ruth?
– Ehdottomasti kummatkin!