Joka viides työpaikka mahdollistuu julkisten hankintojen takia. Juuri sen vuoksi on syytä kiinnittää huomiota kunnan tekemiin ostoksiin. Ylin virkamiesjohto myöntää, että kaupungista puuttuu osaamisen lisäksi resurssit kilpailuttamiseen. Veroeuroilla tehtävät hankinnat herättävät intohimoja ja vääntöä rautalangasta alkaen.
KOHTALAISEN PALJON kritiikkiä yrittäjiltä osakseen saanut Äänekosken talousjohtaja Matti Tuononen kertoi heti kättelyssä valtuustosalissa pidetyssä hankintaillassa olevansa yrittäjän puolella. Kehitysyhtiön ja kaupungin voimin järjestetty ilta keräsi keskustelijoita ja kuuntelijoita 40 kiinnostuneen verran.
Tuononen vastaa kaupungin hankintatoimen kehittämisestä ja johtamisesta. Hän esitteli kaupungin hankintaohjelmaluonnosta, jossa on näkyvillä kaupungin päämäärät ja linjaukset, kuinka hankintoja kaupungissa tehdään. Hankintalaki ohjaa kaupungin hankintatoimia.
– Olen ollut hankintavastaavana julkishallinnon tehtävissä 18 vuotta ja työskennellyt yksityisyrittäjänä kaksikymmentä vuotta. Molemmat puolet ovat tuttuja ja varmasti yritän kohdella yrittäjiä suosiollisella tavalla.
Hankintalain ensimmäinen pykälä kertoo, kuinka valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin säädetään.
– Meillä ei ole mitään vaihtoehtoja. Täytyy muistaa, että laki koskee vain kynnysarvon ylittäviä hankintoja. Tällä hetkellä pienhankinnoissa raja on 30 000 euron, joten lakia on noudatettava kaikissa määrän ylittävissä hankinnoissa, Tuononen muistutti.
Hankinta-asiamies Katja Laukkanen.
ÄÄNEKOSKELLA HANKINTOJA tekevät useat henkilöt, eli virkamiehet. Äänekoskelaiset yrittäjät toivovat, että ostopäätöksiä tekevät oivaltaisivat julkisia hankintoja tehdessään, mitä se merkitsee paikalliselle yritystoiminnalle, eli kunnan verotuloille ja työllisyydelle. Tahtotilaa on yrittäjien mielestä nostettava lisää lakiin kirjatuissa puitteissa. Jos pk-yritykset jäävät jalkoihin on pelkona markkinoiden keskittyminen kauas Äänekoskelta, maakunnasta ja jopa Suomesta.
– Toivottavasti kuntien valmisteilla oleviin hankintaohjelmiin lisätään tavoitteita maakuntaan kohdistuvien hankintojen lisäämiseksi. Se vahvistaa alueen pk-yrityksiä ja työllisyyttä, kertoi Keski-Suomen Yrittäjien hankinta-asiamies Katja Laukkanen.
Hän jakaa yrittäjille tietoa ja apua tarjouskilpaan osallistumisessa. Laukkanen vinkkasi myös, että kaupungin verkkosivuilla voisi kertoa kaupungin pienhankinnoista. Kyselyn mukaan alle 20 000 euron hankinnat ovat juuri sellaisia, jotka kiinnostavat pk-yrityksiä.
JULKISET HANKINNAT pitäisi kaupungintalolla nähdä osana elinkeinopolitiikkaa. Äänekoskella on maakunnan korkein työttömyysprosentti, mikä huutaa tahtotilan lisäämisen puolesta. Äänekoskella uusia työpaikkoja ei synny kuin yrityksiin.
– Työpaikkoja ei synny, jos yritykset eivät kasva. Julkiset hankinnat ovat suuri osa monen paikallisen yrityksen leipää, paikalle saapuneet yrittäjät muistuttivat.
Nyt julkiset hankinnat tahtovat karata paikallisten yrittäjien käsistä, sillä hankintaosaaminen ja -viitseliäisyys puuttuvat ostoja tekeviltä viranhaltijoilta. Kilpailutus on vaivatonta teettää KL-kuntahankintojen kautta, jolloin paikallinen yritys häviää melko varmasti. Markkinatuomioistuimessa on ainakin kaksi Äänekosken virkamiehen tekemää ostopäätöstä.
”Kunta on merkittävin julkisten hankintojen tekijä, ja siksi julkisilla hankinnoilla ja niiden kohdentumisella on merkittäviä vaikutuksia Äänekosken työllisyyteen.”
JAAKKO KURIKKA väänsi rautalangasta ajankohtaisen esimerkin. Suolahteen rakenteilla olevan päiväkodin 1,7 miljoonan hanke jäi Suolahden talotehtaalta saamatta.
– Jäimme urakasta 40 000 euron päähän. Voisiko hankintakriteereitä miettiä?
Laskutoimitus kertoo, että tästä 1,7 miljoonasta eurosta olisi rahavirtaa tullut Äänekoskelle 555 050 euroa, palkkoja yrityksen kotipaikkaan eli Äänekoskelle 416 500 euroa, josta kunnallisveroa olisi kertynyt kaupungin kassaan 87 465 euroa. Lisäksi hanke olisi tuottanut Äänekoskelle 25 työvuotta.
– Nämä ovat kovia lukuja meille, kun olemme joutuneet lomauttamaan työntekijöitämme eli paikkakuntalaisia henkilöitä, Kurikka sanoi.
Kaupunginjohtaja Hannu Javanainen myöntää sudenkuopan. Kaupungistamme puuttuu hankintaosaaminen ja se, kenellä sitä on, ei ole resursseja sitä tehdä. Toiveena on hankinta-asiamiehen palkkaaminen.
– Hänen palkkamenollaan saisimme eurot takaisin moninkertaisesti ja väkeä työllistettyä, arvelivat salissa istujat.
Keskustelu salissa äityi varsin vilkkaaksi. Kaupunginhallituksen neljä jäsentä, valtuuston puheenjohtaja, muutaman poliitikko ja kourallinen virkamiehiä ja yrittäjiä. Nyt kysytään halua tehdä asioita tosin – lain puitteissa toki.
Tämä on niin tätä.
Sitten ihmetellään, kun Äänekoski ei houkuttele ihmisiä yrittäjiksi.
Paperilla ja netissä tuntuu olleen asiallinen tilaisuus.
Mutta,
onko puheet niin kuin Putinilla: kauniita, mutta pettäviä
Sellaisiahan ne puheet tämän kaupungin johdolla tuppaavat olemaan.
Olisihan se edistystä jos paikalliset yrittäjät oppisivat ostamaan toisiltaan ja vielä maksamaa laskunsa. Jopa vielä ajallaankin.
Ai siis pitäisi siirtyä siihen että paikalliset saisivat porsastella hinnat yläkanttiin, kurikka voisi laittaa niitä lomautettujaan siivoamaan yhden kiinteistön suolahdesta…
MaRa ja Jaska taisivat kirjoittaa niin kuin eri asiasta:
MaRan mielestä kaupungin edustajat puhuu puuta heinää.
Jaskan mielestä taas Kurikan Sahalle ei urakoita pidä antaa.
Itse näen asian tuosta puolesta välistä. Kokonaisedullisinta lienee, että kaikki pienet työt pystyttäisiin hoitamaan paikallisin voimin. Tapa kilpailuttaa on vaan mennyt mielenkiintoiseksi, kun virkamiehet / konsultit järjestää kilpailutuksia ja kilpailutus tehdään niin vaikeaksi, ettei siihen leikkiin kaikki jaksa tai viitsi mennä mukaan. Hinnat nousee kilpailutuksen ansiosta. Ja voittajiksi konsultti arpoo isoja jyväskyläläisiä toimijoita, joilla on isot organisaatiot, isot referenssit ja tietenkin ”laatujärjestelmät”.
Hankintalaki mahdollistaa paikallisille pienille yrityksille pienemmät projektit, jos on halua ja tahtoa. Ja kaikkia pieniä töitä ei tarvi kilpailuttaa. Suppea reilu tarjouskilpailu paikallisten toimijoiden kesken voidaan järkätä kaikista selkeistä hankinnoista, vaikka hanke on pieni.
Isot urakat tulee tietenkin kilpailuttaa reilusti niin, jotta läheltä ja kaukaa olevat toimijat voisivat osallistua. Jos on kysymys keskussairaalasta tai ydinvoimalasta, tulee tarjouksia hyväksyä vaikka mistä kaukaa. Tuon suuntainenhan tuo hankintalaki on.
Puhuvat puuta heinää monilta osin.
Ei taida Kurikka ollakaan näissä hyvävelikerhoissa mukana, tokihan jobi olisi sitä kautta irronnut.
Sain tänään käsiini sedästäni nyt jo poisnukkuneesta Esko Niskasesta tehdyn haastattelun 35-vuoden takaa. Esko tässä haastettelussa haastaa seuraavaa: Yhteiskunnan olisi korkea aika palauttaa usko yritystoimintaan. Tämän tulisi tapahtua myös paikallisella tasolla. Sen verran olisi oltava kylähenkisyyttä, että saatavilla olevat palvelut hankittaisiin omalta paikkakunnalta. Tuntuu siltä, että virkamiehet eivät aina edes tiedosta mitä palveluksia omasta kunnasta saa. Asiat eivät saisi luistaa käsistä kummaltakaan puolen. Ajatusten vaihto näistä olisi varmaan paikallaan. Yrittäjille tämä on tärkeä asia. Samalla se olisi julkiselta vallalta tunnustuksen osoitus ja valaisi moneen uutta uskoa yrittämisen oikeutukseen.
Tykkää · Vastaa · 9 min
Tässä juttusarjassa on kirjoiteltu pääosin silkkaa asiaa. Esko Niskanen jo melkein pari sukupolvea takaperin lausui samoista asioista, mistä tänä päivänäkin puhutaan. Ei ole poistunut kateuden ilmapiiri eikä ole poistunut demari-ilmapiiri. Kadehditaan yrittäjiä tai kadehditaan maatalousyrittäjiä.
Ikävintä minusta on se, että joukko yrittäjiä ei käytä paikkakunnan muiden yrittäjien palveluja vaan haalii palvelun tuottajia milloin Jyväskylästä, milloin Pohjanmaalta, milloin kauempaakin, muka edullisemmin.
En voi tässä kirjoittaa esimerkkejä, mutta oikeasti paikkakuntalaiselta yritykseltä ostettaessa huoltovarmuus ja asiakaspalvelu pelaavat ostotapahtuman jälkeenkin.
Ehdottomasti pitää aina kuin mahdollista, suosia kotikunnan yrittäjiä. Heidän palvelujaan ja työtään. he työllistävät työntekijöitä, jotka maksavat veronsa asuinkuntaansa sen sijaan että joutuisivat jopa muuttamaan täältä pois työn perässä. Tätäkin ilmiötä on nähtävissä riittävästi, väkiluku ja varsinkin työssä käyvien kaupunkilaisten osuus laskee, työttömyysprosentti on Keski-Suomen korkeimpia jos ei korkein.
Kaupungin tulee ostaa työt ja palvelut oman kunnan yrittäjältä siitäkin huolimatta että se maksaisi pikkuisen enemmän. Kilpailutuksessa voidaan huomioida muitakin asioita kuin hinta. Tällaisia ovat esim. huoltovarmuus ja palvelun laatu.
Esimerkki: Alkuvuodesta Äänekoskella lopetti pitkään kaupunkia palvellut tietotekniikan alan yritys. Tärkein asiakas oli kaupunki, jolle yritys sekä myi koneita, hoiti takuuhuollot ja kaikenlaiset huollot. Palvelua saatiin nopeasti, monesti jo saman päivän illalla ongelmat oli korjattu.
Nyt tietotekniikka hankitaan keskitetysti jostakin kuntien yhteisestä hankintajärjestelmästä. Hintaeroilla ei ole merkitystä kaupungin talouden kannalta mutta tukipalveluiden saatavuudella on. Lisäksi taisi tulla pari työtöntä lisää ja taas yksi tyhjä liiketila kaupungin keskustaan.
Kaksi esimerkkiä lisää eräästä pienestä Pohjois-Suomen kunnasta silloin kun nykyinen hankintalaki tuli voimaan. Kunnassa oli pieni kirjakauppa, omistajapariskunta ja kaksi ulkopuolista työntekijää. Kunta osti mm. koulujen kirjat ja koulutarvikkeet kirjakaupan kautta vaikka ne pikkuisen enemmän maksoivatkin kuin etelästä tuotuna. Se että yrittäjät olivat merkittäviä veronmaksajia ja tarjosivat vielä töitäkin verotuloineen, teki sopimuksesta kunnalle edullisen.
Toinen esimerkki: Kunnassa toimi myös pieni paikallinen leipomo joka niinikään myi tuoreita ja ruokapöydässä miltei lämpimäisiä tuotteitaan niin koulujen, sairaalan kuin vanhainkotien ja muiden toimintayksiköiden käyttöön. Yrittäjäpariskunnan lisäksi työssä oli kuusi paikallista työntekijää.
Kolmensadan kilometrin päässä toimiva iso yritys voitti hankintalain jälkeisen tarjouskilpailun. Paikallinen yritys kaatui, yrittäjäpariskunta muutti muualle ja työttömiä saatiin kuusi lisää. Sairaalan potilaat eivät syöneet enää samana aamuna paistettua tuoretta leipää vaan päivän vanhaa leipää.
Summa summarum. Kaksi paikallista yritystä nurin, ainakin kahdeksan työtöntä ja huonommat tuotteet ja palvelut!
Pienet ja keskisuuret yritykset paikkakunnalla ovat välttämättömiä ja niitä pitää omassa kunnassa suosia. Ainakaan heitä ei kenenkään pitäisi kadehtia. He saavat tuloja usein enemmän kuin moni muu, mutta yrittäjinä ottavat riskin, työllistävät muita (yleensä paikallisia ammattimiehiä), työajat eivät noudata ns. kahdeksan tunnin kaavaa eikä tuntipalkkoja lasketa. Lomiakin usein pidetään silloin kun ehditään.
Vielä tulee mieleeni eräs tapaus Helsingistä. Kaverin kanssa menimme Vanhalle iltaa viettämään ja epäonneksemme jouduimme viereiseen pöytään ”nimeltä mainitsemattoman poliittisesti aktiivisen nuorisojoukon kanssa”. Kovasti kuulostivat asiat olevan huonosti ja epäoikeudenmukaisuus suurta tässä maassa.
Yhteen äänen totesivat että he joutuvat elättämään kaikki maajussit ja karjankasvattajat jotka elävät yhteiskunnalta saatavilla tuilla. Tässä vaiheessa hieman uhkarohkea kaveri, joka on maanviljely- ja karjatilan kasvatti, kertoi naapuripöydälle mitä maa- ja karjatilan elämä on. Työtä 7 päivää viikossa läpi vuoden, lomaa jos lomittajan sattuu saamaan, työmuotona epäsäännöllinen kolmivuorotyö tyyliin jos vasikka syntyy yöllä niin se syntyy. Kukaan ei maksa iltalisiä, ei yölisiä, ei viikonloppulisiä eikä pyhälisiä. Kysymys on kovaan työhön perustuvasta elämäntavasta jossa työaika alkaa aamulla kukonlaulun aikaan ja päättyy illalla iltauutisten jälkeen, jos mitään yllättävää ei ole.
Miten tämä liittyy tässä ketjussa käsiteltävään aiheeseen. No, hekin ovat pienyrittäjiä ja perheyrittäjiä jotka investoivat, hankkivat alansa tuotteita ja palveluita ja jotkut jopa työllistävät ainakin hetkittäin kolmannen osapuolen.
Tuetaan siis kaikki oman kuntamme yrittäjiä ja palveluntuottajia ostamalla heidän tuotoksiaan. Toivotaan että kaupunki tekee samoin. Niitä työnantajia, työntekijöitä ja verojen maksajia tarvitaan.