Toiset tykkää, kun pyssyt paukkuu ja natsi-Saksa jää jalkoihin. Heitä sotaisuus ei haittaa: jos leffa on hyvä, niin sitä se on.
Toiset taas jäävät pohdiskelemaan, mitä mieltä on raivokkaissa sotaelokuvissa, kun oikeaakin sotaa käydään ympäri maailmaa joka päivä.
No, jos ei muuta, niin ilmeisesti Brad Pittin tähdittämä Fury saa ainakin tunteet liikkeelle. Näin myös X-raadissa!
JAANA TANI: XXX
On hällä oikeus tappaa, ja sulla – mut mistä saitte sen oikeuden?
Ei voi hän vieraaksi majaas tulla, hän on vihollinen.
(Yrjö Jylhä)
David Ayerin ohjaama Fury on yksi näkökulma lisää toisen maailmansodan aikaisiin taisteluihin. Yli kahden tunnin mittaiseksi venytetty elokuva sylkäisee suustaan inhon natsi-Saksaa kohtaan. Muutaman kerran ihmisyys ja inhimillisyys pilkahtavat raakuuden keskellä. Olisiko ihmiskunnalla sittenkin toivoa?
Elokuvan johtotähti on amerikkalainen kersantti Wardaddy (Brad Pitt). Hän johtaa miehistöineen tankkia, joka uskomattomalla tavalla selviytyy taistelusta toiseen. Wardaddy edustaa oikeanlaista johtamista. Hän tekee kaikkensa omiensa eteen, ja ennen kaikkea hän on valmis itse samaan – ja vähän enempäänkin – kuin miehensä.
Elokuvan toiseksi sankariksi nousee joukkoon viimeisenä liittyvä nuori mies Norman (Logan Lerman). Hänet on koulutettu konekirjoittajaksi, ei sotilaaksi. Hän on pasifisti, hän ei halua tappaa. Sodassa vaihtoehdot ovat kuitenkin yksinkertaiset: tapat tai kuolet itse. Wardaddy auttaa ensimmäisessä ampumisessa. Tuleen ei voi jäädä makaamaan.
Vihollinen pistää lapset taistelemaan ja hirttää vastaan hangoittelevat. Wardaddy säästää lapsisotilaiden hengen, mutta antaa luvan ampua lasten hirttäjän. Sodan mielettömyyden keskellä syntyy myös halu suojella viattomuutta. Toisaalta mustavalkoinen vastakohta-ajattelu murtuu, kun sankariksi lopulta selviytynyt Norman säilyykin hengissä nuoren saksalaisen ansiosta. Vihollinen jätti ampumatta. Miksi?
Toinen maailmansota on yhteinen traumamme. Miten saatoimme antaa vallan Hitlerille? Fury-elokuva on yhtä ruma kuin muutkin sotaelokuvat – pelkkää tappamista. Ansioksi nousee henkilökuvaus. Emme ole syntyjämme kylmäverisiä tappajia. Yhteisen päämäärän vuoksi on toimittava, omia on suojeltava viimeiseen hengenvetoon asti. Olemme myös taustojemme vankeja. Yhteiskunnalliset erot näkyvät käytöksessämme sodankin keskellä.
Tappaminen ei tappamalla lopu. Toinen on hetkisen voittaja, kunnes tulee uusi syy aloittaa taistelu. Yhtään uutta raivokasta sotaelokuvaa emme tarvitse. Ihan oikeaa sotaa käydään ympäri maailmaa joka päivä. Naiset ja lapset kuolevat, nuoret ja vanhat miehet kuolevat. Kodit häviävät, perheet hajoavat, lapset itkevät hätäänsä. Voisiko sen filmin katkaista?
HANNU LÖNNROTH: XXXX
David Ayerin ohjaama ja käsikirjoittama Fury kertoo amerikkalaisen panssarivaunun viisihenkisestä miehistöstä vuoden 1945 huhtikuussa, sodan loppuvaiheessa. Brad Pitt on vaunun päällikkö kersantti Don Collier, joka johtaa tankkiaan yhä pitemmälle rajua vastarintaa tekevään natsi-Saksaan. Raaka elokuva ei edes yritä esittää, että sodassa olisi mitään ihannoitavaa, vaan kaikki on pelkkää rumaa tappamista ja tappamista…
Furyn miehistö on ollut yhdessä pitkään ja he ovat kasvaneet vaunun sisällä kiinteäksi yhteenkuuluvaksi ryhmäksi, todelliseksi tappokoneeksi. Kaatuneen konekivääriampujan tilalle vaunuun tulee todellinen keltanokka, alun perin kirjurin koulutuksen saanut nuorukainen Norman (Logan Lerman), josta pitää pienessä ajassa saada koulutettua joukkoon kuuluva kylmäverinen tappaja. Jokaisesta tappokoneesta löytyy kuitenkin ainakin pieni annos inhimillisyyttä, saksalaisestakin.
Teknisesti elokuva on loistavasti toteutettu ja todelliselta sodalta näyttävä. Mieleen jäi etenkin kahden tankin välinen kaksintaistelu. Miehistön jäseninä nähtävät Shia LaBeouf, Logan Lerman, Michael Peña ja Jon Bernthal tekevät Pittin tapaan vakuuttavaa työtä.
MATTI PASANEN: XXXXX
Kovanluokan toiminnallinen sotadraama. Vuonna 1945, kun sekä natsi-Saksa että liittoutuneet pistivät lopullisen rytinän päälle toisessa maailmansodassa, syntyi todella rumaa jälkeä. Panssareilla oli tärkeä osa ankarissa taisteluissa. Taisteluissa karaistunut kersantti Wardaddy (Brad Pitt) komentaa panssarivaununsa ja sen miehistön todella koviin koitoksiin. Vaikka elokuva on tosi ”sotaisen julma”, on siinä mukana myös ihmissuhteita.
Mielestäni erittäin hyvin tehty kuvaus sodan julmuuksista, ihannoimatta kuitenkaan sotaa!
KINOMIKKO / MARKO NYKÄNEN: XXXX
Pitkä elokuva kestoltaan mutta pitää otteessaan loppuun saakka. Hyvät näyttelijäsuoritukset ja henkilöiden välinen kemia, tuo muuten niin räiskyvän sotaisaan elokuvaan hyvää vastakaikua. Monia sotaelokuvia on, tämä kuuluu ehdottomasti niiden parhaimpien joukkoon.
