Adventtikalenterimme toinen luukku esittelee varhaisimman tervehdysperinteeseen liittyvän teoksen Etäiset, joka on valmistunut v. 1958, ja joka toivottaa ”Joulurauhaa. Onnea v.1959. Eeva ja Simo perheineen”.
Teoksen kuvakenttä on yhtä pieni kuin itse laatta (9,8 x 7,8). Kuva-aukon vasempaan alakulmaan taiteilija on lisännyt merkinnän Tpl’a (=tirée par l’artiste), joka kertoo, että taiteilija on vedostanut itse teoksen. Grafiikalle ominaista sarjamerkintää teoksessa ei ole, mikä kertonee siitä, että teos on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Tästä huolimatta teos silminnähden myötäilee Hannulalle ominaista, 1960-luvun surrealistisia ja informalistisia keinoja enteilevää ilmaisua:
– valon ja varjon voimakkaat vastakohtaisuudet
– sävypintojen rakentuminen erilaisista viivoista, toisaalta hyvin vahvoista, toisaalta hyvin heikoista
– esitystapa puoliautomatistinen ”… hänen kuvansa kasvavat esiin työn kuluessa … hänen mielikuvituksensa saa tukea ja virkistystä satunnaisesti syntyneistä muodoista … kaiverrin ensin saa liikkua mielivaltaisesti laatalla pysähtyäkseen sitten yhtäkkiä täydentämään ja rakentamaan jotakin, mikä alkaa olla tietoinen kokemus.”
– salaperäiset, mystisen syvät sävyt, jotka synnyttävät reliefimäisyyden, so. kohokuvamaisuuden, mustaakin mustempina pintoina
– avaruudellisuus, jossa rinnastetaan rohkeasti salaperäinen tilan äärettömyys ja elämän pienet arkipäiväisyydet
– pienten yksityiskohtien täyttämä mielikuvitusmaailma vanhakantaisine taikamerkkeineen, joita käytettiin rakennusten, käyttöesineiden ja ruoka-astioiden suojaamiseksi taikuutta vastaan mutta myös joulun tähtineen, olkikoristeineen; jouluisten elementtien marssittaminen teokseen pehmentää ja kansanomaistaa niitä piirteitä, joiden katsottiin ilmentävän surrealismin yhteiskuntakriittisyyttä ja kantaaottavuutta
