Adventtikalenterimme seitsemäs luukku esittelee teoksen, joka jälleen jo nimellään kertoo joulunodotuksesta. ”Pukki lahjoineen” on tervehtänyt saajaansa jouluna 1974, jolloin se on myös toivottanut hyvän uuden vuoden 1975.
Teoksen kuvakenttä on yhtä pieni kuin itse laatta (10,4 x 8,4). Kuva-aukon vasempaan alakulmaan taiteilija on lisännyt merkinnän Tpl’a (= tirée par l’artiste), joka siis kertoo taiteilijan itse vedostaneen teoksen. Grafiikan sarjamerkintää ei ole, joten teos lienee tarkoitettu yksityiskäyttöön. Ensimmäisen kerran taiteilija on virallisesti signeerannut teoksen, aiemmissa teoksissa omistuskirjoitus on ollut tuttavallisempi.
Aihe näyttäytyy ensisilmäyksellä varsin realistisena: joulupukki töräyttää lahjapaketit suuren torvisoittimen uumenista kuusen eteen matolle. Uudelleen katsottuna teos alkaa elää omaa surrealistista elämäänsä. Joulukuusi koostuukin lukuisista, osin jopa jouluun kuulumattomista elementeistä: nuoteista, nuottiavaimista, kelloista, mielikuvituskasveista, serpentiineistä mutta myös risteistä, tähdistä ja olkikoristeista. Kuusi ei toimi varsinaisena valonlähteenä, vaan valo tulee odottamattomasta suunnasta. Teos on jaettu voimakkaisiin valo-varjo -kenttiin, joilla taiteilija on tuonut esille juhlavaan tilanteeseen sekoittuneen pelonsekaisen riemun ja ilon: lapset kurkistelevat verhojen takaa, musta kissa silmät palaen sähisee vieraalle pakettien tuojalle. Pöydällä oleva metronomi mittaa tahtia/aikaa. Joulunodotus on käsin kosketeltavissa.
