Adventtikalenterimme kahdeksas luukku avautuu mielenkiintoiseen ja hätkähdyttäväänkin maisemaan. ”Tiimalasi” v:lta 1975 on toivottanut saajalleen hyvän joulun ja onnellisen uuden vuoden tervehdykset.
Teoksen kuvakenttä jatkaa jo perinteeksi tullutta pienehkön laatan (10,6 x 8,6) kokoa. Kuva-aukon vasempaan alakulmaan taiteilija on lisännyt merkinnän tirée par l’artiste, joka kertoo taiteilijan vedostaneen teoksen itse. Teos on signeerattu, mutta siitä puuttuu edelleen grafiikalle ominainen sarjamerkintä. Kyseessä on siis yksityiskäyttöön vedostettu teos.
Teoksen aihe on herkullinen sekoitus arjen realismia ja surrealistista mielikuvitusmaailmaa. Se aloittaa myös taiteilijan omakuvaperinteen: Hannula on konkreettisesti läsnä koristelemassa joulukuusta, joka koostuu jälleen monista pienistä elementeistä ja latvatähtenä loistaa eksoottinen kukka. Paketit on heitelty huolettomasti tiimalasin juurelle, yksi niistä on jopa nimetty Eevalle (vaimolle). Perheen koirakin kaipaa huomiota ja norkuu tikkaiden vierellä pääsyä juhlan tunnelmaan.
Erotiikka astuu ensi kertaa aihemaailmaan. Eroottinen lataus on väkevä mutta laadultaan kuitenkin herkkätunnelmainen, kaukana kaupallisuudesta, rivoudesta ja seksuaalisuuden ylikorostuksesta. Rakastavaiset ovat elämänmyönteisiä kaunosieluja, jotka nautiskelevat joulun mukanaan tuomista juhlavista elementeistä.
Matala, tumma ja rikkumaton horisontti ja valoisa, korkea taivas muistuttavat surrealistisista piirteistä, joita Hannula edelleen viljelee. Myös surrealistinen rinnastaminen tapahtuu esineiden yllättävän yhdessäolon kautta. Mitä suurikokoinen tiimalasi joulunkuvassa kertoo? Onko aika käymässä sittenkin vähiin vai onko vain aika pysäyttää arjen oravanpyörä ja juhlia suurta talven juhlaa?
