Yli vuoden maailmalla reissannut Teppo Hytönen palasi Suomeen juuri parahiksi keskelle jouluvalmisteluita.
– Kinkkua! hihkaisee Teppo Hytönen kysyttäessä jouluaaton ruokailusta.
Äänekoskelta kotoisin oleva mies on juuri palannut 14 kuukautta kestävältä Aasian reissulta, muutaman kilon keveämpänä riisipitoista ruokavaliota noudattaneena. Jouluruokaihmiseksi tunnustautunut Hytönen kehuu kuitenkin aasialaista ruokakulttuuria.
– Aina sai hyvää ruokaa. Toki välillä maisteltiin koppakuoriaisia ja muita ötököitä. Joskus ei tiennyt, mitä lihaa ruoka sisälsi. Ehkä parempi niin, ennakkoluuloton Hytönen muistelee aasialaisia ruokakokemuksiaan.
SYYSKUUSSA 2014 Hytönen lähti kiertämään Aasiaa suolahtelaisen kaverinsa kanssa. Puolan kautta lähdettiin Thaimaahan, josta Hytönen jatkoi Indonesiaan.
– Olen katsonut paljon matkailuohjelmia. Folke West, Lonely Planet, Madventures… Jonkinlainen kaukokaipuu minussa on, Hytönen pohtii reissailuintoaan.
Mies kehuu erityisesti kauko-Aasian luontoa.
– Viihdyn enemmän luonnossa kuin kaupungissa. Luonto olikin siellä mielettömän kaunista. Reissussa tulikin trekkailtua ja käytyä pienillä paratiisisaarilla. Hiekkarantaa oli loputtomiin ja merivesi kirkasta.
Australia oli seuraava matkaetappi. Siellä Hytönen kiersi itärannikkoa kaverinsa kanssa, kunnes rahat alkoivat huveta ja oli aika etsiä töitä.
– Päädyttiin Parilla-nimiseen paikkaan Etelä-Australiassa. Kylässä oli noin 60 asukasta ja tasan yksi pubi. Ei mitään muuta. Kylä sijaitsi keskellä aavikkoa ja naapurikaupunkiin 20 kilometriä.
Siellä Hytönen teki töitä suurella viljelmällä, jossa kasvatettiin perunoita ja sipuleita. Työkavereina oli muita nuoria reissaajia, etupäässä korealaisia ja taiwanilaisia, joille joulu ei ollut iso juttu. Siksi joulu meni kuin varkain ohi Australiassa. Aattona Hytönen meni työkavereineen pubiin.
– En ole varsinaisesti jouluihminen. Tykkään kyllä joulusta, mutta en hössötä sen takia. Ja enkä minä osannut kaivata joulua. Reissuun lähdin kuitenkin tutustuakseni uusiin kulttuureihin ja rikkoakseni rutiineja, mies kertoo.
Joululahjan Teppo itselleen kuitenkin osti. Se oli käytetty Mitsubishi kolmellasadalla eurolla. Huoltoa auto tarvitsi silloin tällöin, mutta muuten auto palveli hyvin reissun ajan.
YHTEYDENPITO SUOMEEN oli tiivistä matkan alussa, mutta viimeistään Parillassa soitot ja viestit kotopuoleen vähenivät.
– Parilla oli niin hevonkuusessa, että siellä ei matkapuhelinverkko kunnolla toiminut. Oli pari paikkaa, josta saattoi saada yhteyden ja soittaa. Muuten kännykkä oli mykkä. Pubissa oli Parillan ainoa toimiva puhelin.
Hytönen sopeutui kuitenkin kännykkämättömyyteen hyvin. Ahkera yhteydenpito Suomessa asuviin sukulaisiin ja ystäviin vei huomiota itse reissaamiselta.
– Sitä ei kuitenkaan tuntenut olevansa ulkomailla, kun oli niin helppoa pitää kännykällä yhteyttä. Ilman kännykkää on helpompi keskittyä paikan päällä olemiseen. Äidille sentään lähetin jouluna viestin, hän virnistää.
Kerättyään taskunpohjalle rahaa Hytönen matkusti Malesiaan, käväisi Tasmaniassa ja kiersi Australiaa. Sieltä matka jatkoi Laosiin, Kambodžaan ja Vietnamiin. Siellä hän tutustui maiden sotaiseen historiaan.
– Nämä ovat suhteellisen köyhiä maita, mutta ikinä ei tarvinnut pelätä turvallisuutensa puolesta. Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä.
TULIAISOSTOKSET Hytönen teki Thaimaassa ennen kuin lensi Tukholmaan.
– Ruotsissa tuntui jo melkein kotopuolelta. Arlandalla söin ensimmäisen ruisleivän koko reissun aikana. Ai että oli hyvää!
Koti-ikävää Hytönen ei juuri kokenut. Sukulaisia ja ystäviä hän välillä kaipasi. Ja pakkasta, sillä Parilla on Australian kuumimpia alueita. Hytönen joutui tekemään töitä 47 C°:n helteessä.
– Kerran teki mieli pukeutua toppavaatteisiin ja hautautua pipon ja kaulaliinan alle. Että tuli sitä Suomen talveakin ikävä, Hytönen nauraa.
Suurempaa kulttuurishokkia Hytönen ei kokenut palatessaan Suomeen. Yhden asian hän pani kuitenkin merkille.
– Suomalaiset katsovat jalkoihinsa ja eivät hymyile. Aasiassa ihmiset hymyilivät tuntemattomillekin. Minua pidettiin varmaankin hulluna Suomeen palattuani, kun kuljin suupielet korvissa. Olen jo kuitenkin palannut vanhoihin suomalaisiin tapoihin, Hytönen nauraa kulttuurieroille.
Reissukipinä palaa vielä Hytösellä, mutta ensin mies etsii töitä Suomesta ja mahdollisesti aloittaa opiskelut ensi syksynä. Mutta entä tämän vuoden joulusuunnitelmat? Vaikuttaako joulu jotenkin erilaiselta yli vuoden kestäneen reissun jälkeen?
– Ei se mitenkään erityiseltä tunnu. Vietän joulun vanhempieni kanssa Laukaassa kotimaatilalla. Siellä saunon kunnon suomalaisessa saunassa. Tavoitteena on myös syödä itseni kipeäksi, Hytönen virnistää.
