Riihivuoren ja Kirppuvuoren muinaisten kaksoishuippujen väliin sijoittuu kahvintuoksuinen sahateollisuustaajama Suolahti, outo paikka josta moni on yrittänyt pakoon, mutta vain harva selviytynyt.
Pässinrataa keskiyön tunteina halkova aaveveturi kuljettaa loputtomasti lastiaan Suolahden satamasta Äänekoskelle, jossa kaljun mäen alla, metsän pimeydessä kököttää yksinäinen musta mökki. Punaiset verhot heiluvat näkymättömässä tuulessa ja mustavalkoinen mosaiikki vangitsee katseen unihalvauksen tavoin.
Tätä epätilaa toden ja harhan välimaastossa asuttaa kaksi ikiaikaista henkeä joiden alkuperä on hyvän ja pahan sekä syyn ja seurauksen lakien tuolta puolen. Takaperin kävelevä kääpiö kuiskaa tyhjyydessä salattuja nimiä:
– Ittna! Omej! Täyttäkää tämä savuava malja musiikilla jossa kaikuu pimeimmän talviyön valaiseva musta roihu! Huutakaa sen paleleva nimi eetteriin…
Loitsu on lausuttu, ja pian mäen alta kantautuu okkulttinen jyrinä joka saa digitaalisissa vastaanottimissanne tajuttavan muodon. Tämä ääni on raskasta kuin Pankkisilta ja tummaa kuin Häränvirran vesi vuoden pimeimpänä yönä. The Black Lodge of Äänemäki on noussut, kuu ja aurinko aikaa paenneet.
– Etkös elävä pelkää?
Kitara, basso, ohjelmointi, sävellys, video: Ittna!
Loitsiminen ja sanat: Omej!
