Juhla on mukavaa mutta arki on merkitsevintä, sanoo 50-vuotta täyttänyt Timo Honkonen

Yhä nuoremmat ne 50 täyttää! Sunnuntaina 8. tammikuuta viisikymppisiään kakkukahvin merkeissä juhli Wille Olohuone ja Keittiön isäntä, Timo Honkonen. Onnea!

Tammikuun kahdeksas on hyvä päivä syntyä: Timo Honkosen lisäksi synttäreitään ovat juhlineet Elvis ja Dawid Bowie. Onpa tänään kynttilöitä kakustaan puhaltanut myös Stephen Hawking. Willen tiskille katettiin kakkukahvit komean kermakakun kera. Mikäpä muukaan kakkua koristaisi kuin haitari.

Päivänsankari yllätettiin lauantaina pahemman (lue: paremman) kerran, kun ystävä saapui Porvoosta.

– Menimme ulos ihmettelemään mun autoa, ja Kimmo pyysi päästä koeajelulle. Suolahdessa kyytiin hyppäsi vielä toinen ystävä, ja silloin alkoi raksuttaa. Lankesin juhlajuoneen. Minut saunotettiin ja syötettiin Peurungassa ja kun pääsimme takaisin Willeen, niin täällä olikin tupa täynnä ystäviä odottamassa. Oli aivan mahtava päivä, juhlakalu hymyilee.

Takana on rankka vuosi, kun kulttuurihistoriallisesta talosta kaivettiin esiin koko kansan olohuone.

– On sellaisia asioita joihin voi ryhtyä täydestä sydämestä vielä viisikymppisenä. Ikä ei ole mikään este, Timo pohtii.

Alle kolmekymppisenä Äänekosken hiivapölyt taakseen jättänyt Timo katselee paluumuuttajan silmin kaupunkia positiivisesti ja ilolla.

– Ilma on muuttunut ja ilmapiiri on muuttunut myönteisesti. Kun uudet sukupolvet tulevat kehiin, he tuovat omat tuulahduksensa. Ihan hyvältä näyttää.

Kun Timo lähti Äänekoskelta Vilppulaan, hän ei osannut arvata palaavansa takaisin, saatikka että hänestä tulisi ravintoloitsija.

–En olisi uskonut vielä kaksi vuotta sitten, että tässä ollaan. Uusi rooli on istunut ihan hyvin ja olemme nauttineet täysillä. Kun on työtä ja touhua on myös näkymiä. Ihminen tarvitsee näkymiä ollakseen tyytyväinen elämäänsä, jos ei mitään ole, niin tilanne on huono. Äänekoskella on sama juttu, kaupungissa ja kaupungilla on näkymiä ja se tekee heti hyvän vaikutuksen ihmisiin. Kaikki on kiinni olemisen tilasta, joka ihmisellä on ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos on jumissa, niin mitään ei tapahdu. Talousmiehet mittaavat tapahtumia numeroilla, mutta elämässä on monta muuta tärkeää mittaria kuin numerot, Timo filosofoi viisikymppisen viisaudella.

Pitikö elää puoli vuosisataa, että löysi oman paikkansa?

– Tämänhetkinen paikka on tässä. Olen oppinut sen, että elämä on sellainen asia, että se ei mene samalla raiteella tai uomassa koko ajan, mutta jonnekin se aina kulkee. Elämässä tapahtuu kaikkea ja ihmisiä yhdistää kysymys, siitä mitä elämä on ja mitä kaikki ikävyydet tarkoittaa, ja miten niistä selvitään. Täällä ei ole mitään hyvää, jos me ihmiset emme tee tai tuota sitä. Sama pahan kohdalla. Kuten Pekka Ervast on lausunut, paha loppuu maailmasta silloin kun ihmiset lakkaavat sitä tekemästä. Tänne ei tule myöskään mitään hyvää, jos me ihmiset emme sitä tänne tee. Haluan omalta osaltani olla tekemässä hyvää, sanoo Timo katsoo mietteliäänä Willen salin ikkunasta ulos.

Juhla on mukavaa, mutta arki on merkitsevintä.

– Se millaisen arjen me toivomme itsellemme ja yritämme sen mukaan elää elämää. Olen onnellinen. Elämä on oppimista ja elämä on koulu. Se on rakkauden opettelemisen koulua, niin kuin vanha viisaus toteaa. Sen verran olen viidessäkymmenessä vuodessa huomannut, että sitä se on, sanoo Timo viisaasti.