Jurvonjärvillä tehdään kunnon seurantaa ja joen kohennusta.
Sumiaistentien varressa hiekkaharjualueella sijaitsevat kirkasvetiset Jurvonjärvet ovat luontoarvoiltaan ainutlaatuista aluetta Äänekoskella. Naturaan kuuluvan alueen luontoarvoja vaalitaan nyt kahdella hankkeella.
Järvien tilaa ja vedenlaatua ryhdyttiin seuraamaan tänä vuonna näytteiden otolla ja hanke jatkuu vuosia. Seuranta ja selvitykset ovat käynnistyneet Jurvon seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n toimesta. Tehtävänä on myös kartoittaa valuma-alueen riskitekijöitä veden laadulle ja suunnitella ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä veden laadun suojelemiseksi. Iso-Jurvo -hanke on saanut rahoitusta ELY-keskukselta, kaupungilta ja Osuuspankilta sekä Paadentaipaleen osakaskunnalta.
Maastossa näkyvää toimintaa on ELY-keskuksen oma hanke, jolla Jurvonjoki ennallistetaan kutualueeksi taimenelle ja kulkuväyläksi muillekin kaloille. Ison puron suuruinen reitti toimi pitkään raivattuna uittoväylänä ja sitä on myös padottu jo vuosikymmeniä sitten toimintansa lopettaneiden myllyjen, sahojen ja pienvoimalaitosten käyttöön. Ennallistamistyöt käynnistyivät yläjuoksulla heinäkuun alkupuolella.
Jurvonjoki liittyy parin kilometrin päästä Kurojokeen, joka laskee muutaman kilometrin virrattuaan Keiteleseen.
Jurvon seuvun vesiensuojeluyhdistys on perustettu vuosi sitten. Puheenjohtaja Aarne Rautianen kertoo, että paikallisten tuttujen kanssa jutellessa nousi usein esille huoli järvien tilasta ja tulevaisuudesta. Suolahtelainen Rautiainen on mökkeilyt Jurvon rannalla poikaiästä asti.
– Sekä Iso että Pieni Jurvo ovat ainutlaatuisia helmiä seutukunnan järvien joukossa. Vesi on edelleenkin kirkasta ja puhdasta, mutta 1980-lukuun verrattuna se on metsätalouden humuksen vaikutuksesta hieman tummentunut ja ravinteitakin esiintyy. Päätettiin porukalla perustaa yhdistys vaalimaan alueen ja erityisesti sen järvien luontoarvoja. Nyt jäseniä on jo 15 henkeä, puheenjohtaja kertoo.
Ison Jurvon pinta-ala on noin 200 hehtaaria ja syvyyttä enimmillään yli 30 metriä. Pieni Jurvo on viitisenkymmentä hehtaaria.
Rautiainen painottaa, että yhdistyksen keskeisenä tavoitteena on selvittää, tiedottaa ja opastaa valuma-alueen vaikutuspiirissä olevia henkilöitä ja tahoja toimimaan niin, että osataan ottaa suojeluseikat huomioon erilaissa toimenpiteissä, jolla voi olla vaikutusta veden laatuun.
Jurvon seudun vesiensuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Aarne Rautiainen kertoo, että Iso-Jurvo-hankkeella nostetaan esille alueen luontoarvoja ja seurataan veden laatua sekä opastetaan toimimaan järviluonnon ehdoilla.
– Sehän on kaikkien paikallisten, retkeilijöiden ja koko seutukunnan ilo ja etu, että Jurvon seudun hieno luonto säilyy ja vesi alkaa jopa saada takaisin läpinäkyvyytensä ja puhtautensa, Rautiainen arvioi. Hän uskoo, että asiassa kyllä saadaan laaja yhteishenki päälle koko alueella.
Jurvonjoen ennallistamisen päähuomio on vanhojen patorakenteiden purkamisessa ja väylän avaamisessa. Samalla puolenkymmentä patoaluetta kivetään ja sorastetaan mahdollisiksi kutupaikoiksi taimenelle.
ELY-keskuksen luonnonsuojelun asiantuntija ja hankevetäjä Jaakko Mattila arvioi, että sorastukseen soveliaita kohtia olisi joessa enemmänkin, mutta suojellun kirjojokikorennon elämisen mahdollisuudet on myös turvattava. Jurvon vesissä elää myös jättisukeltaja.
Suolahtelainen Mattila kertoo, että seutukunnalla elää sitkeästi oletus, että Jurvojoessa tavataan puronieriää, joka on amerikkalainen vieraslaji.
– Koekalastuksessa ei niitä kyllä saatu yhtään kappaletta, mutta muita lajeja kaloille hellävarainen sähkökalastus kyllä tuotti.
Hän toteaa, että jokimaisessa purossa esiintyy pieni määrä tammukoituneita taimenia, jotka ovat eriytyneet geneettisesti omaksi kannakseen, kun padot ovat estäneet vaelluksen.
On hyvä tietää, että luonnonvarainen rasvaevällinen taimen on Keski-Suomessa täysin rauhoitettu. Sakko on 2440 euroa jokaiselta tapetulta kalalta.
Mattila kiittelee paikallisia asukkaita ja maanomistajia yhteistyöstä ja myönteisestä suhtautumisesta hankkeeseen.
– Kulku kunnostuskohteisiin on järjestynyt sujuvasti ja tällainen luontoteema tuntuu kiinnostavan väkeä ja nostavan paikallista yhteishenkeä, hän toteaa.
Osa töistä tehdään käsipelillä, mutta käytössä on myös kevyt metsäkone kahmarikauhoineen.
– Metsään tulee mahdollisimman vähän vaurioita, kun käytössä on kevyt kone ja osaava käyttäjä. Yrittäjällä on kokemusta useista vastaavista kunnostuskohteista monien vuosien ajalta, Mattila kertoo.
