ÄKS sai kunnian jututtaa Äänekosken torilla vappuna puhunutta Jutta Urpilaista vappujuhlan jälkeen. 
Tässä otteita valtionvarainministeri, SDP:n puheenjohtaja Urpilaisen haastattelusta melkein sanasta sanaan – eli luvassa on juoksun parantamista ja peiliin katsomista. Hieman erilaisen jutun voit lukea keskiviikkona ilmestyneestä printti-ÄKSästä (X57).
Haastattelua edelsi keskustelu, jossa paikallinen demarikerma (Merja Närhi, Kari Kiiskinen, Rolf Nyholm) sekä kaupungin virkamiehistä kaupunginjohtaja Hannu Javanainen ja opetusjohtaja Ville Härtsiä briiffasivat Urpilaista Äänekosken tilanteesta.
ÄKS: Sait yhteenvetoa Äänekosken asioista. Miltä kaupungin tilanne vaikuttaa?
Jutta Urpilainen: Uskon, että Äänekoskella on vahva tulevaisuus edessä, kun osataan tehdä oikeanlaisia päätöksiä. Täällä on hyvin vahva teollinen perusta ja maailmanluokan osaamista. Samaan aikaan työttömyys on tietenkin valitettavan korkea, ja se on varmaan sellainen haaste, johon täytyy löytää ratkaisuja, ennen kaikkea nuorten työttömien tilanteen auttamiseen. Mutta minusta täällä on kuitenkin vahva tekemisen henki.
Urpilainen ihailee uutta kaulaliinaansa. Äänekosken demaripomo Merja Närhi äänessä.
Mitä tulee nelostiehen, niin sen suunnittelu on käynnissä ja varmaan tulevaisuudessa on aika tehdä sen suhteen päätöksiä. Että uskon Keski-Suomeen ja uskon Äänekosken tulevaisuuteen.
ÄKS: Keskustelussa puhuttiin myös kuntauudistuksessa. Onko pienten kuntien hengissäpitämisessä järkeä?
JU: Minusta on olennaisinta taata ihmisille laadukkaat julkiset palvelut postinumerosta ja lompakon paksuudesta riippumatta, ja kyllä se edellyttää vahvaa peruskuntaa. Pitää olla riittävän vahva kunta, jotta myöskin julkiset palvelut pystytään turvaamaan ja uskon että se on kehitys, johon Suomessa ollaan tulevaisuudessa menossa.
Tällä hetkellä me ollaan lähdetty tekemään kuntauudistusta, joka on hyvin mittava uudistus ja pohjautuu kuntien vapaaehtoisuuteen. Eli me emme tee pakkoliitoksia valtioneuvostossa vaan lähdemme siitä, että kuntapäättäjät kykenevät itse tekemään parhaaksi katsomansa ratkaisut. Totta kai uskon siihen, että näin myös tullaan tekemään ja myös kunnallisella päätöksenteolla kyetään kantamaan vastuuta kuntalaisten tulevaisuudesta, vaikka vaikeita varmaan ne ratkaisut ovat näin paikallistasolla on. Mutta ovat ne sitä valtakunnan tasollakin.
ÄKS: Sanoit, että Keski-Suomessa kehitys keskittyy Äänekosken, Jyväskylän ja Jämsän ympärille.
JU: Nää kolme edellämainittua kuntaa on sellaisia, joilla on vahvaa teollista pohjaa ja perustaa ja myöskin osaamista, ja sitä kautta myös elinvoimaa tulevaisuutta ajatellen. Se, mikä kuntarakenne näiden ympärillä tulee olemaan, on tietysti keskisuomalaisista kuntapäättäjistä kiinni. Mutta uskon että tulevaisuuden haasteet, ennen kaikkea ikääntymisen haaste ja sen tuomat paineet myös talouden puolelle ovat niin suuria, että me tarvitaan vahvoja peruskuntia, jotta me pystytään ihmisille ne palvelut turvaamaan.
ÄKS: Kesämökkisi on Viitasaarella. Yhden kuntakartan mukaan Viitasaari liitettäisiin Äänekoskeen. Miltä kuulostaa?
JU: Sitä varmaan kannattaa kysyä viitasaaren kuntapäättäjiltä, en mielelläni lähde antamaan neuvoja.
ÄKS: Sinua ennen vappupuheen piti Ilidio Monteiro Flores, paikallinen vasemmistoliiton valtuutettu. Hän ehdotti, että Äänekoskella kokeiltaisiin perustuloa. Mitä mieltä olet ajatuksesta?
JU: Mä en oo perustulon kannattaja. Uskon siihen, että ihmisten näkökulmasta on keskeistä tarjota ihmiselle työnteon mahdollisuus. Se on monella tapaa ihmiselle parempi ratkaisu kuin se että olla kotona.
Totta kai perusturvaa pitää parantaa ja sitähän hallitus on tehnyt esimerkiksi työttömyysturvan osalta parantamalla perusturvaa 120 eurolla kuukaudessa tän hallituskauden aikana. Mutta se perustulon malli, jota julkisuudessakin on esitelty, en ole sille lämmennyt.
ÄKS: Gallupit näyttävät SDP:lle harvinaisen kehnoja lukemia. Mitä ajattelet niistä?
JU: Elämä on epätasaisesti valoisaa, on Pentti Saarikoski joskus todennut. Välillä on vähän tummempia ja pimeämpiä hetkiä, ja sitten on taas valoisaa. Ja sitä se politiikkakin on.
Mutta kyllä mä otan nää gallupluvut hyvin vakavasti ja koen että hallituksen pitää pystyä parantamaan juoksua. SDP:n pitää pystyä parantamaan juoksua ja kyllä minunkin pitää pystyä parantamaan juoksuani, että kyllä tässä on peiliin katsomisen paikka. Sitä kautta myös täytyy miettiä, mitä meillä on parantamisen varaa ja varmasti tehdä omassa toiminnassamme tietyntyyppinen rytminvaihdos ja sitä kautta lähteä lunastamaan kansalaisten luottamusta takaisin.
ÄKS: Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti?
JU: Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että kun hallituksen politiikassa on aika paljon jouduttu käyttämään energiaa siihen, että ollaan torjuttu tätä eurooppalaista talouslamaa – ja se on ollut tärkeää työtä – mutta nyt on keskityttävä ennen kaikkea Suomen talouden kuntoonsaattamiseen ja Suomeen työpaikkojen synnyttämiseen.
Ja jos katsoo tätä kunta- ja palvelurakenneuudistusta, niin siinä on käytetty aika paljon aikaa kuuntelemiseen, selvitysten tekemiseen ja valmisteluun. Nyt on aika tehdä ja toimeenpanna niitä päätöksiä, joilla julkiset palvelut turvataan.
Tai jos katsoo tätä eurokriisin hoitoa, joka on vienyt paljon minunkin aikaani, niin siinä on syytä entistä enemmän harmaan talouden torjuntaan ja veronkierron tilkitsemiseen.
Ja mitä tulee henkilökohtaisen juoksun parantamiseen ja rytminvaihdokseen, niin varmaan täytyy omaa ajankäyttöä miettiä: 130 matkapäivää oli ensimmäisenä ministerivuonna ja todella monta yötöntä yötä on istuttu kriisikokouksissa Euroopassa. Varmasti nyt on syytä miettiä, miten sitten voin entistä enemmän omaa aikaani suunnata kentän kiertämiseen, ihmisten tapaamiseen täällä kotimaassa ja sitten myöskin kotimaan talous-ja työllisyysasioiden hoitamiseen.
Politiikassa viikkokin on pitkä aika. Keskusta oli vielä reilu puoli vuotta sitten kuilun partaalla ja kaikki ajatteli, että se on täysin kartalta katoava kansanliike ja nyt on tilanne tämä. Kaksi vuotta ennen viime eduskuntavaaleja kaikki ajatteli, ettei SDP ikinä nouse hallitukseen, mutta niin me vaan noustiin toiseksi suurimmaksi puolueeksi hyvin lähellä pääministeripuoluetta.
Mutta kuten sanoin, elämä on epätasaisesti valoisaa, ja on ylämäkiä ja alamäkiä, mutta kunhan nöyrin mielin tekee elämässä parhaansa ja myöskin tunnustaa tehdyt virheet, niin musta se on sellainen ohje, jolla elämässä ylipäätään selviää.
JA LOPUKSI, kun kahvit oli juotu, demarit pääsivät yhteiskuvaan!
Kadonnut: Pallo, punainen.
Joukkovoiman aika ei ole ohi. Torille, punalippujen luo kertyi kansaa enemmän kuin aikoihin.
