Kaj Chydenius kertoi ÄKSälle, että runossa piilee koko teoksen pointti. Hän kävi konsertoimassa Äänekoskella helmikuussa 2017. Julkaisemme jutun uudelleen kuolleen säveltäjän muistoa kunnioittaen.
Kaj Chydenius (84) kuoli 20. huhtikuuta. Helsingissä asunut Kaj Chydenius syntyi Kuusankoskella vuonna 1939. Hän oli mukana perustamassa Kom-teatteria, ja sävelsi useita kappaleita Mikko Niskasen elokuviin.
– Ensin pitää olla runo. Jos on hyvä runo, niin siitä pitää jonkunlainen laulu tulla. Säveltäjä ei saa säveltää huonosti hyvää runoa, sill se olisi karhunpalvelus. Riski on koko ajan olemassa, mutta sellaista ei saa missään nimessä tapahtua!
Chydenius on tehnyt tuhansia lauluja. Haastattelun aikaan 78-vuotias taitelija jatkaa yhä säveltämistä.
– Jos tekee neljä laulua vuodessa ne voivat olla kaikki huonoja. Mutta jos tekee 104, niin siellä voi olla joukossa neljä hyvää. Huonot eivät haittaa silloin ollenkaan ja mitäpä tuosta, sillä eihän huonoista lauluista kukaan välitä. Hyvät on mahtava juttu! Lauluja on tullut tehtyä, enkä ole vielä aikonut ollenkaan lopettaa, Chydenius kertoi.
Tutuimmat kappaleet, jotka KinoMikossa järjestetyssä konsertissa kuultiin, olivat itseoikeutetusti peräisin Mikko Niskasen elokuvista Asfalttilampaat ja Käpy Selän alla, joihin tekstit teki Aulikki Oksanen ja Marja-Leena Mikkola. Kappaleet ovat Sinua sinua rakastan jaLaulu kuolleesta rakastetusta.
– Pidän näistä siedettävistä sävellyksistä, joita olen tehnyt Niskasen elokuviin.
Mikko Niskasen ja Aulikki Oksasen rakkaussuhde oli loppumassa vähitellen. Se oli parasta aihetta runon syntyyn.
– Aulikin kynästä tuuppasi tulemaan toinen toistaan parempia runoja. Tämä on hienoimpia runoja jota minun pianoni päälle on koskaan tullut. ”Yö painaa päähäni pimeän seppeleen” – se ei ole mikään voiton seppele tai onnellinen asia, vaan kerta kaikkiaan muuta. Elokuva kertoo nuoresta rakkaudesta, jota ympäristö ei voi sallia. Tämä tarkoittaa, että rakastavaisilla on pään ympärillä rautapanta, jota kiristetään kieltämällä rakkaus. Tässä on paljon runoutta ja salaperäisyyttä, jota hyvään runoon tarvitaan.
Olisivatko nämä kaksi teosta nousseet sellaiseen suosioon, kuin ne ovat nyt, ilman elokuvia?
– Mitäpä sitä veikkailemaan, vaikka näin ne juuri tulivat kuuluisaksi. Se oli silloin hienoa aikaa, kun olimme kaikki nuoria.
Mitä Chydenius vastasi, kun kysytään Mikko Niskasen urasta elokuvaohjaajana?
– Mikko oli yksi parhaista. En ole työskennellyt paremman kanssa. Mitenkä hän sai Aulikilta (Oksanen) Sinua, sinua rakastan –tekstin ja mitenkä hän tilasi sen, on tarina vailla vertaa.
Chydenius kertoi tarinan myös konserttiyleisölle.
– Kappaletta lähdettiin äänittämään Finfoxin studiolle, eikä basisti tullut paikalle. Taustaa ei voitu tehdä ilman bassoa. Onneksi viereisestä studiosta sain basistin paikalle. Hän oli Annikki Tähden mies, Pentti Tiensuu. Kysyin, voisiko hän tulla soittamaan lyhyen kappaleen. Ongelmaksi muodosti se, että Tiensuu oli likinäköinen, melkein sokea, eikä hän nähnyt piirtämiäni nuotteja. Piirsin hänelle uudet, hyvin suuret nuotit. Hän soitti ja hyvin meni.
Vielä oli ratkaistava yksi suuri asia: miten Mikko Niskanen saadaan ymmärtämään millainen laulu on kyseessä, kun pelkästä taustasta ei voinut sitä hahmottaa.
– Ei ollut kovin hääppöinen, mutta siinä kohtaa ainoa ratkaisu oli, että minä laulan demon. Tarkoitus oli valita myöhemmin laulaja, joko Fredi tai Tapani Kansa tai mitä heitä nyt siihen aikaan oli. Mikko kuitenkin sanoi pontevasti, että ei sitä kukaan muu laula! Tämä saa kelvata!
Samana iltana Niskanen leikkasi kappaleen paikalleen aivan eri kohtaan elokuvassa kuin oli luullut.
– Koska laulu oli aivan eri mitä hän luuli. Laulu on sillä paikalla Asfalttilampaissa ja se on tosi hyvä paikka sille. Se on erittäin hyvä paikka, että onnea vaan Mikolle siitäkin.
Käpy selän alla -elokuva lähti Marja-Leena Mikkolan kirjasta Tyttö kuin kitara. Laulu kuolleesta rakastetusta on komea ja ajatuksia herättävä kappale.
– Mikkola kirjoitti ja minun piti se säveltää. Sitä yritti yksi ja toinen laulaa. Laulu ei ole yksiselitteisesti hautajaislaulu ollenkaan ja monet ottavat sen nimenomaan rakkauslauluna. Teksti on erikoinen, kukaan ei tiedä mistä paikasta siinä tekstissä puhutaan. Kaikenlaisia veikkauksia on esitetty, sanoi Kaj Chydenius mietteliäänä.
