Kanavateatterin Taivaan tulet on aito ja rehellinen tarina ihmisyydestä ja ihmisistä.
Tv:stäkin tuttu tarina alkaa, kun vanhempi konstaapeli Rauni Väänänen (Taru Eskola-Myllylä) saapuu kotikonnuilleen Kemijärvelle. Syy Raunin paluuseen on mielisairauden rajamailla hoippuva isä ja äidin epäselvä kuolema. Näiden menneisyyden haamujen kanssa Rauni taistelee ja hiljalleen löytää itsensä uudelleen.
Rauni tapaa Kemijärvellä suurenmoisia hahmoja aina paikalliskuppilan ryyppyporukasta, sielunsiskoon Sinikkaan (Iiris Tervanen) ja kiintoisaan leskimieslääkäriin Erkkiin (Jaakko Myllylä). Työparina puuhaavan Aimon (Jan-Markus Nyman) kanssa kiistellään työtavoista samalla kun pari lähtee salakuljetusvyyhdin jäljille.
Näytelmän juoni ei ole kovin erikoislaatuinen, mutta tunnetta näytelmään on silti saatu paljon. Yleisössä saa pyyhkiä niin surun- kuin naurunkyyneliä, eikä mikään tunnu väkisin puserretulta. Casting on onnistunut likipitäen täydellisesti ja välillä taidokkuuden edessä on haukottava henkeä: onko tämä nyt varmasti harrastajateatteria? Pienet tekniset mokat ja ajoittain näyttelijöissä näkyvä jännitys eivät ole suuria murheita näin hyvässä kokonaisuudessa.
Ohjaaja Kirsi Sulosella on takanaan valtava työ: tv-sarjan kokonaisen tuotantokauden tiivistäminen vain pariin tuntiin. Dramatisointi itsessään on jo suuri työ, mutta ohjaajan työmaa vieläkin suurempi: saada tarina näyttämään kokonaisuudelta, joka pysyy kasassa, ilman että yhtäkään kohtausta juostaan läpi puolihuolimattomasti. Sulonen onnistuu tapansa mukaan erittäin hienosti.
Näytelmä on hieman pitkä, mutta sanottakoon, että kertaakaan ei näytelmän aikana tule vilkuiltua kelloa. Näytelmän ote pitää ja katsoja pääsee uppoutumaan suuriinkin tunteisiin ihan huomaamattaan.
Raunia esittämä Taru Eskola-Myllylä on ilmiömäinen. Näyttelijä saa Raunin kovan ulkokuoren hetkittäisen lohkeamisen näyttämään aidolta ja Raunin möksöttävä perusilme on suorastaan herkullinen.
Myös Pekka Väänästä esittävä Arto Lehtikangas on huikea mielisairaana isänä, joka taiteilee toden ja mielikuvituksen rajalla pelottavan todentuntuisesti.
Myös Junnin pariskunta (Leena Hyttinen ja Keijo Myllylä) on ihastuttava kaikessa höperyydessään. Poliisipäällikkö Junnin tipauttelemat tv:n dekkarisarjasta napatut englanninkieliset ilmaukset aiheuttavat tasaiseen tahtiin pieniä naurun tyrähdyksiä.
Naurua näytelmään todella mahtuu, mutta ovien paukuttelufarssista pysytään onneksi hyvin kaukana. Komedia keventää draamaa, viemättä silti uskottavuutta ja draama jaksaa kantaa kepoisemmankin rilluttelun yli.
Musiikki on suuressa osassa ja sen tarjoilee pääsääntöisesti Taivaan tuli-kuoro (taustajoukkoina Laukaan viihdekuoro ja Malla Kärkkäinen) , joka esittää pääasiassa Ismo Alankon kappaleita, mutta on sekaan livahtanut myös hitunen Chisua. Tv-sarjan tunnuskappale toimii lavalla upeasti siirtymäkappaleena ja Hallanvaara vetää selkäpiin kurtulle jännittävyydessään.
Sulonen on työryhmänsä kanssa ansainnut hatunnoston. Tv-sarjasta tietämätön katsoja pääsee uppoutumaan aitoon ja rehelliseen tarinaan vaivattomasti. Uskoisin, että myös tv-sarjan faneille Kanavateatterin upea miljöö, ansiokas ohjaus ja lähes nerokas näyttelijän työ tuovat lisämaustetta vanhaan suosikkiin.
MILKA KROGERUS
Taivaat Tulet Kanavateatterissa, Koskelantie 43, Kuusa.
Esitykset:
Ma 10.7. klo 19.00
Ke 12.7. klo 19.00
Pe 14.7. klo 19.00
Su 16.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 17.7. klo 19.00
Ke 19.7. klo 19.00
Pe 21.7. klo 19.00
Su 23.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 24.7. klo 19.00
Ke 26.7. klo 19.00
Pe 28.7. klo 19.00
Su 30.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Tiedustelut ja varaukset
– www.kanavateatteri.fi
– 0400 744 197
– 0400 716 020 (ryhmät)
Liput
– 16 € / 14 € / 10 €